Stridsbergin hulluuskuvaus luhistuu mahtipontisuuden alle
Arvio: Niin raskas on rakkaus ei täytä odotuksia.
Pohjoismaiden neuvoston palkitsema Niin raskas on rakkaus on ruotsalaisen Sara Stridsbergin ensimmäinen suomennettu romaani.
Osin omaelämäkerrallisen tarinan päähenkilö on 13-vuotias Jackie. Vanhemmat ovat eronneet. Äiti Lone matkustelee. Alkoholisti-isä Jim yrittää itsemurhaa ja lähetetään Beckombergan mielisairaalaan. Hän houkuttelee tytön luokseen yksinäisyyttään lievittämään.
Vierailut venyvät, vuodet vierivät ja sairaalan väki tulee tytölle tutuksi. Rakkaus isään on raskasta, mutta ei mahdotonta. Jim ei ole mikään hirviö, vaan lempeästi pohdiskeleva mies, joka hurmaa kaikki.
Toisella tasolla kirja kertoo Beckombergan sairaalasta, joka on potilaille onnela. Beckomberga perustettiin samaan aikaan kun hyvinvointivaltio kertojan mukaan syntyi, 1932. Kun sairaala lopetettiin 1995, valtiokin alkoi voida pahoin. Sairaalan asukit jäivät heitteille. Tämän syvemmälle Stridsbergin yhteiskuntakritiikki ei iske.
Toivoa tarjotaan sylikaupalla. Jackie saa pojan, joka on ”tuuli hänen sisällään, mahdollisuus, halkeama pimeydessä”. Juuri ennen lapsen tuloa pieni lintu lentää synnytyssaliin, mikä on Stridsbergille ominaista symboliikkaa.
