Raikkaasti natseja vastaan
Spike Leen paluuelokuva ärsyttää, naurattaa ja vaikuttaa.
Itsevarmuus BlacKkKlansmanin kaltaisen elokuvan tekemiseen taitaa edellyttää yli 30 pitkän elokuvan ja dokumentin kokemusta. Spike Leen pitkälle uralle on kuulunut sekä laadultaan vaihtelevia tilaustöitä että persoonallisempia teoksia, ja uutuus lukeutuu ehdottomasti jälkimmäisiin. Lee ei ole aikoihin saanut tehdä omia juttujaan kunnon resurssein, eikä hänen edellisiä ohjauksiaan ole nähty Suomessa lainkaan. Esimerkiksi kauhuelokuva Da Sweet Blood of Jesus toteutettiin joukkorahoituksen turvin.
Lee ei pelaa comeback-mahdollisuuttaan varman päälle. BlacKkKlansmanissa on paljon yllättäviä ja erikoisia ratkaisuja, joista yksi on Yhdysvalloissa tuntemattoman suomalaisen Jasper Pääkkösen valinta erääseen keskeiseen rooliin. Elokuvasta näkee, että monissa kohtauksissa improvisoidaan, ja lajityyppi heittelehtii rosoisesti satiirista tilannekomediaan ja jännityselokuvaksi.
Ollaan Coloradon osavaltiossa 1970-luvulla. Kaupungin ensimmäinen musta poliisietsivä Ron Stallworth pääsee peitetehtäviin selvittämään afroamerikkalaisten radikalisoitumista, mutta siinä sivussa keksii soittaa Ku Klux Klanin rekrytointi-ilmoituksen numeroon. Stallworth esittää hävytöntä valkoista rasistia puhelimessa niin hyvin, että hänestä halutaan järjestön jäsen. Tapaamisiin lähetetään Stallworthina esiintyvä valkoinen poliisi.
Stallworthia esittää John David Washington ja hänen poliisikaveriaan Adam Driver. Klaanipomo David Dukena nähdään Topher Grace.
Pääkkösen osa kiihkoklaanilaisena ei ole lainkaan hullumpi. Leen maailmassa vaaralliset ja hölmöt klaanilaishahmot ovat pellejä, joiden esittämiseen kuuluu syöksähtely ylinäyttelemisen rajalle.
Leemäisesti juttu menee usein myös överiksi. Johdantona nähdään Alec Baldwin karjuvana rasistidemagogin karikatyyrinä lavastetussa retro-opetusfilmissä. Sketsi on hyvä, mutta ei ota loppuakseen. Vieraannuttavat keinot eivät toisaalta ole taatusti tahattomia. Tää pätkä perustuu ihan oikeesti, ihan oikeesti tapahtuneeseen paskaan, ilmoitetaan englanninkielisissä alkuteksteissä.
Suomeksi teksti on tosin käännetty asiaankuulumattoman asiallisesti ”perustuu tositapahtumiin”.
Rento riskinotto kannatti. BlacKkKlansman on Leen paras elokuva sitten vuonna 2002 valmistuneen 25th Hour – viimeisen illan, eikä liene sattumaa, että kumpikin teos peilaa ajankohtaista henkistä murrosta Yhdysvalloissa.
Nyt palataan myös samoihin räjähdysalttiuden teemoihin, joille Lee rakensi kansainvälisen läpimurtonsa Do the Right Thing – kuuma päivä. Se seurasi värikkäitä hahmoja ja yhteiskunnallisten jännitteiden kiristymistä Brooklynin kaduilla.
Tällä kertaa Lee ripustaa absurdiin ja viihdyttävään jännitystarinaan täkyjä, jotka viittaavat suoraan tähän päivään, rasistisen radikalismin nousuun ja siihen yhteiskunnalliseen kahtiajakoon, joka teki Donald Trumpista presidentin. Yhtenä tällaisena vitsinä 1970-luvun klaanilaiset toistavat Trumpin slogania ”Amerikka ensin”. Lee sotkee mukaan myös sekä ajankohtaan sopivia että nykyajan televisiosarjoja lainaavia populaarikulttuuriviittauksia.
Keitos on usein ärsyttävänkin letkeä ja hieman ylipitkä, mutta myös henkisesti pirteä tavalla, joka on amerikkalaisessa viihteessä harvinaista. Elokuva voi ja saa olla poliittista, muistuttaa vihainen loppumontaasi, jossa rasismin historia liitetään Charlottesvillen tapahtumiin, republikaanipuolueen rasisteja hivelevään populismiin ja amerikkalaiseen uusnatsismiin.
★★★★☆
BlacKkKlansman ensi-illassa 10. elokuuta.
Tämä oli ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä
Tilaa Suomen Kuvalehti ja hanki luettavaksi koko sisältö ja arkisto
Tilaa