Kriisin­hallinnan teoria ja käytäntö

Jääkärijoukkueessa palvelleen Ilmari Käihkön kirja yhdistää kokemusta ja tutkimusta suorapuheisella otteella, Olli Nurmi kirjoittaa.

tietokirja
Teksti
Olli Nurmi
2 MIN

Heinäkuussa 2009 vähän yli 80 suomalaista rauhanturvaajaa lähti kohti keskisessä Afrikassa sijaitsevaa Tšadia. Hypyn tuntemattomaan tekivät myös juuri varusmiespalveluksensa suorittaneet valmiusjoukon nuoret jääkärit.

Ilmari Käihkön Sotilaan päiväkirja on pedanttinen kuvaus neljän kuukauden palveluksesta YK-johtoisessa rauhanturvaoperaatiossa. Kotimaassa saatu koulutus asetti odotukset korkealle. Konfliktin etulinjan sijasta jääkäreillä oli kuitenkin vastassaa­n henkisesti puuduttavaa var­tiointia, raskasta partiointia ja tylsistynyttä tunnelmaa.

Jääkärijoukkueessa palvelleen Käihkön teos perustuu otsikkonsa mukaisesti pääosin päiväkirjamerkintöihin. Teksti on tutkijan, mutta toimintaympäristöä pohditaan myös kauno­kirjallisella otteella: ”Olemme ulkopuolisia, kuin aaveita, jotka liukuvat ohitse jättämättä jälkeäkään, olematta osallisina, käsittämättä mitä ympärillä tapahtuu.”

Käihkön mukaan rivi­miehille oli epäselvää, mikä oli heidä­n toimintansa ja operaation tavoitteiden välinen suhde. Päiväkirjassa pohdiskellaan ihmisyyden säilyttämistä kurjissa olosuhteissa. Käihkö turhautuu itsekin varasteleviin lapsiin, jotka alituisesti kerjäävät rauhanturvaajien luona. Sitäkin enemmän harmittavat palvelus­toverien rasistiset puheet ja asenteet.

Päiväkirjamerkinnät lomittuvat sotatieteiden dosentti Käihkön myöhemmin kirjoittamaan mittavaan akateemiseen tekstiin lähdeviitteineen. Hän analysoi sosiologisella ja korostetun kriittisellä otteella rauhanturvaajien sotilasyhteisön eri ulottuvuuksia.

Tutkimuksen kannalta keskeinen haaste on johtopäätösten painottuminen päiväkirjan näkökulmiin. Niiden osalta olisi ollut tilaa myös itsereflektioll­e. Alaotsikko Kuinka rauhan­turvaaminen muuttui kriisin­hallinnaksi lupaa liikaa. Tämän muutoksen kuvaaminen vaatisi väistämättä laajemman katsannon myös Nato-operaatioista.

Käihkö toteaa, että väärinkäytösten tuomisessa esiin on riskinä kaikkien leimaaminen ja liian synkän kuvan maalaaminen. Kirjan suurin ansio on kuitenkin juuri rohkea suora­sanaisuus. Keskustelunavaukset eri epäkohdista ovat terve ja tervetullut askel, vaikka tapahtumista olisi jo kulunut aikaa.

Kirjoittaja on Libanonissa rauhanturvaajana palvellut väitös­­kirja­tutkija.

Ilmari Käihkö: Sotilaan päiväkirja. 384 s. Gaudeamus, 2024.

Oikaisu 22.4.2024 klo 12.00

Toisin kuin jutun saatetekstissä virheellisesti mainittiin, arvion kirjoittaja ei ole palvellut rauhanturvaajana Beirutissa vaan muualla Libanonissa.

Oikaisu 22.4.2024 klo 19.00

Toisin kuin arviossa virheellisesti mainittiin Sotilaan päiväkirjan kustantaja ei ole Gaudeamus vaan Gummerus.