25 vuotta sitten

Suomalainen aikakauslehtiperhe on lyhyessä ajassa saanut neljä uutta lasta. Sueellen, –sti, Kerho ja Impose syntyvät kauneuden kaipuusta, ironisesta mediakritiikistä – ja puhtaasta hauskanpidosta.

Riku Pihlanto on yksi kolmesta Sueellenin päätekijästä. He ovat puristaneet ulos jo kaksi numeroa rääväsuista lehtilastaan ja mielestään pitäneet prosessissa hauskaa, mutta ”jengi vain kiukuttelee”. Näinköhän? Lehden numerot katoavat telineistä, julkisuutta on tullut kosolti, ranskalaiset myyvät lehteä 60 frangilla, kansainväliset trendiprofeetat i-D ja Wallpaper ovat kiinnostuneita.

Titti Miettinen, Kerhon päätoimittaja, uskoo sattumalla olevan sormensa pelissä uusien lehtien lähes yhtaikaisessa synnyssä.

Vaihtoehtoinen ja uusia näkökulmia välittävä kaupunki-, kulttuuri- ja mielipidelehdistö toimii Helsingin kokoisessa kaupungissa parhaiten nousukauden aikaan, muistuttaa Impose-lehden teossa mukana ollut mediatutkija Sam Inkinen, 1980-luvun ensimmäisiin Imagen ja City-lehden numeroihin viitaten.

Kiinnostavaa on, että nyt uskalletaan julkaista paitsi verkossa myös printtimedian muodossa uudenlaisia äänenkannattajia, joissa urbaani kaupunkikokemus, digitaalinen kulttuuri ja älykäs aikalaiskommentointi kohtaavat, Inkinen pohtii.

Tekijät ihmettelevät, kun heiltä usein tivataan uusien tulokkaiden välisestä kilpailutilanteesta. ”Hyvä kun muutkin tekevät”, innostuu Miettinen. Hänen mielestään lehdet tukevat toinen toisiaan.

Kyse on kuitenkin pienen piirin tekosista. Matti Pyykkö, -sti:n päävalokuvaaja ja toinen kustantaja on yhdessä Anna Komosen kanssa kuvannut myös Sueelleniin ja Imposeen. Myös Kaapo Kamun kuvia näkyy monessa paikassa. Miettinen paitsi toimittaa Kerhoa on kirjoittanut myös Sueelleniin. Jessica Leino ja Johan Olin vastaavat niin -sti:n kuin Imposenkin ulkoasusta.

Miksi vähäiset taloudelliset voimavarat jaetaan moneen eri julkaisuun? Tekijät painottavat, että kukin haluaa tehdä omaa juttuansa, pitää tiukasti kiinni lehtilapsensa napanuorasta. Huoli paremmasta lehtimaail­masta nivoutuu viattomaan egotrippailuun, henkilökohtaiseen sydämen asiaan.

Entä sitten? Kaupunkilaiset saavat uutta luettavaa ja tekijät pitävät hauskaa.

”Sueellenin tulevaisuus on yhtä varma kuin nykyajan avioliitto”, Riku Pihlanto naurahtaa.  

SK 12/2000 Hanna Harris: ”Kauneutta, naurua ja moraalia”, 24.3.2000.