25 vuotta sitten

Lasten ja koululaisten rompuissa on mistä valita. SK testasi muutaman suosituimman – ainakin näitä laadukkaita pelejä voi suositella.

Multimediaseikkailussa Afrikan safari Heikki Kinnusen äänellä puhuva eversti johdattaa lukijat Afrikan sydämeen, jossa kuljetaan jeepillä tai jokilaivalla sekä sukelletaan trooppisissa vesissä. Pari tuntia vierähtää kuin huomaamatta, ja koululainen valmistaa rompun avulla oivan esitelmän, jos aiheena sattuu olemaan Afrikan luonto.

Uppo-Nallen runoreissussa Uppo-Nalle kärsii runosuonen tukkeumasta, rummetuksesta. Pelaaja auttaa Uppista löytämään runoja viidessä eri pelissä. Täysin kotimainen romppu ei tyhjene yhteen pelikertaan, ja kesken jääneen pelin voi myös tallentaa.

Erinomainen romppu tietokoneen ja hiiren ensikäyttäjille on Luonto. Loistavien eläinvalokuvien ja -videoiden sekä selostusten avulla pääsee nopeasti tutuksi paitsi rompun visuaalisesti upeaan maailmaan myös tietokoneen peruselementtiin hiireen.

Vaahteramäen Eemeli kertoo sadun Kissankulman pidoista ja vie pelaajan pienten arkisten yksityiskohtien kautta menneeseen maailmaan, maaseudulle 1800-luvulle. Pelin tehtäviin kuuluu kylvyn valmistaminen, jota varten pitää hakea kaivosta vettä ja liiteristä puita, kaataa kylmää ja kuumaa vettä saaviin. Nykyaikaa on tietysti se, että pelaaja lypsää lehmää välilyöntinäppäimellä. 

SK 49/1998 Jyrki Jantunen, Leeni Peltonen: ”Romppuja lapsille”, 4.12.1998

---

Vuonna 1993

Vihdoin minä lopullisesti ymmärrän, miksi minä omassa maassani, johon olen sidottu, elän pysyvän kauhun vallassa, miksi minulla on tunne kuin minua koko ajan lyötäisiin nyrkillä naamaan.

Ei se johdu pelkästään siitä, että metsät on raadeltu ja rannat alennettu markkina­humuun. Tässä maassa kaikki on raakaa, sileää, räikeää, puleerattua, valmista. Kauheinta on se, että tämä maa on järjestyksen kourissa, täällä on kaikki ojennuksessa.

Suomessa ei ole mitään salaperäistä, ei mitään lempeää, ei missään himmeää hehkua. 

SK 49/1993 Pentti Linkola: ”Karjala”, 10.12.1993.