25 vuotta sitten
2
MIN
Kun Jugoslavian pommitukset ovat jatkuneet jo toista viikkoa ilman että tavoite – rauhansopimus – olisi tuumaakaan lähempänä, yhä useammalla taholla on alettu kysellä Naton toimintasuunnitelman perään.
”Puolentoista vuoden aikana Kosovossa kuoli 2 000 ihmistä ja pakolaisia oli noin 50 000. Nyt viikon sisällä luku on kaksinkertaistunut. On siis selvä, että Nato ei ole onnistunut tavoitteessaan estää inhimillistä katastrofia”, arvioi komentaja Jyrki Berner Maanpuolustuskorkeakoulusta.
Yritys kääntää pelkin ilmaiskuin kansan mielipide maan johtajia vastaan osoittaa, että historiasta on opittu kovin vähän.
”Tämä on onnistunut vain Hiroshimassa ja Nagasakissa. Muulloin se on toistuvasti epäonnistunut”, muistuttaa Berner.
Ilman maajoukkoja rauhaan on vaikea pakottaa, mutta Berner ei usko, että Naton jäsenmaat ovat valmiita joukkojen lähettämiseen.
Kun ihmisoikeuksia poljetaan jatkuvasti eri puolilla maailmaa, yhä useampi kysyy mielessään, miksi Nato päätti puuttua sotilaallisesti juuri Kosovon tilanteeseen, vaikka se ei puutu kurdisotaan tai Sudanin kansanmurhaan.
Yhdysvalloista katsottaessa Kosovo ei ole ainoastaan osa Eurooppaa vaan koko Jugoslavian kysymys liittyy laajempaan Lähi-idän kuvioon – kuvioon, jota Euroopasta käsin on joskus vaikea ymmärtää.
SK 13-14/1999 Katri Himma (nyk. Merikallio): ”Arvioiko Nato väärin?”, 1.4.1999.
Vuonna 1974
Keskustelu vuonna 1970 voimaan tulleesta aborttilaista perustui 29:n kristilliseen liittoon, kokoomukseen, yhtenäisyyden puolueeseen ja keskustaan kuuluvan kansanedustajan välikysymykseen. Välikysymykseen vastannut sosiaali- ja terveysministeri Seija Karkinen (sd) karsi vastauksen tunneperäisimpiä ja rajuimpia kohtia ministeri Johannes Virolaisen (kesk) vaatimuksesta.
Vastaus voitiin joten kuten niellä keskustapuolueen eduskuntaryhmässä, eikä abortista tullut hallitusyhteistyötä vaikeuttava asia.
SK 13/1974 Juha Numminen: ”Armomurhasta äitiin: Eduskunnan aborttisanasto”, 29.3.1974.