25 vuotta sitten

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun aurinko laskee ja kuudes tunti hämärtyy, häivähtää mielessä, että ollapa vielä 50-vuotias. Jaksaisi. Ei huippaisi eikä juilisi.

Mutta ei. Ikää on jo 50 ja puoli, joten huippaa ja juilii vaikka istun. Toisin on ­Ilkka Armas Mikael Kanervalla, joka Turun Messukeskuksen kabinetissa täyttää juuri viittäkymmentä vuottaan ja kättelee kahdettasadattakuudettatoista onnittelijaansa, tummapukuista herraa, joka omasta ja viiden muun samanlaisen sekä edustamansa ylösrakentavan yhdistyksen puolesta sanoo, että Arvostamme, ”Ike”, Sinun uutteraa ja rehtiä työtäsi asiamme hyväksi.

Juhlakalu seisoo jämeränä ja reippaana –siis kuudetta tuntia yhteen menoon – ja vastaa, että vähänhän minä olen tehnyt, kun olen vaikutuksiltani roskaväen ja reservin rajoilla, mutta ystävien tuella selvitään, sillä te teette valtavan upeaa työtä.

Ystäviensä silmin Ilkka Kanervan koostumus on seuraavan Ike-indeksin mukainen. Lista on laadittu niistä adjektiiveista, joita onnittelijat käyttivät.