Rajattoman maailman kasvatti

Helsingin juhlaviikkojen Huvila-teltan kansainvälisen musiikkiohjelman valovoimaisin tähti on Anoushka Shankar, intialaisen sitar-soittimen taituri. Hänen yh­teydessään mainitaan yhä isä Ravi Shankar, joka opetti sitarin salat Beatlesin kitaristille George Harrisonille.

Anoushka Shankarin ura on tosin loiste­lias ilman isääkin, jolta hän sanoo oppineensa paljon. Muun muassa rakkaus symmetriaan periytyi isän kanssa lapsena pelatuista numeropeleistä.

”Mutta tulen eri maailmasta kuin isä. Hän oli syvällä klassisessa intialaisessa musiikissa. Minä kasvoin rajattomassa maailmassa ja kohtasin kulttuurit ja musiikit eri tavalla”, Shankar sanoo puhelinhaastattelussa.

Anoushka Shankar syntyi Lontoossa vuonna 1981. Ravi Shankar oli silloin jo yli kuusikymppinen ja maailmankuulu tähti.

Kasvuvuodet hän eli vuoroin Lontoossa ja Delhissä. Lukion Shankar kävi Kaliforniassa San Diegon lähistöllä Encinitasissa, jonne isä muutti 1990-luvun alussa.

Shankar päätti omistautua musiikille sen sijaan, että olisi jatkanut yliopistoon. Hän oli aloittanut sitar-luutun soiton jo kahdeksanvuotiaana ja soittanut isänsä kanssa konserteissa 14-vuotiaasta.

”Aluksi sitar tuntui pelottavalta. Se ei ollut ollenkaan helppo. Mutta kun jatkoin, löysin sen kauneuden”, Shankar sanoo.

”Jo lapsena se esitteli minulle syviä tunteita: jännitystä, henkisyyttä, draamaa. Kiinnyin siihen ja intialaiseen musiikkiin.”

Ravi Shankar toi intialaiset vaikutteet poppiin ulkopuolelta, mutta länsimaissa kasvaneella Anoushka Shankarilla on popmusiikkiin synnynnäinen yhteys. Hän on työskennellyt muun muassa Herbie Hancockin, Patti Smithin ja Stingin kanssa.

”Juuri mikään isäni musiikissa ei ollut poppia. Intiassa hän teki paljonkin valtavirtaa, mutta se ei ole samaa kuin pop.”

George Harrisonin jälkeen Ravi Shankar siirtyi tekemään yhteistyötä klassisessa musiikissa, muun maussa Philip Glassin kanssa. Anoushka Shankarin kumppaneita ovat olleen klassisen ja elektronisen musiikin tähti Nils Frahm ja klassinen viulisti Joshua Bell.

Omassa musiikissaan Anoushka Shankar yhdistelee sulavasti kaikkea mahdollista. Hänen maailmansa on rajaton niin maantieteellisesti kuin musiikillisestikin.

”Minulle musiikki on jatkuvaa löytämistä, elämäntyö. Siitä on tullut koko elämääni määrittävä asia.”

Shankarin uusin julkaisu on minialbumeiden trilogia. Forever, For Now ilmestyi vuonna 2023, How Dark It Is Before Dawn viime vuonna ja viimeinen We Return to Light maaliskuussa.

Niiden yhteydessä on puhuttu indofuturismista. Se tarkoittaa muinaisten mytologioiden heijastamista tulevaisuuden näkymiin muun muassa intialaisissa tietokonepeleissä, tieteisfantasioissa ja musiikissa.

”Indofuturismi ja uusklassinen sopivat ehkä parhaiten kuvaamaan musiikkiani nyt. Kun ihmiset näkevät meidät, he olettavat automaattisesti kuulevansa jotain muinaista. Mutta musiikkia ei ole tehty ennen näin. Pidän siitä, että mukana ovat sekä juuret että uudet vaikutteet.”

Shankarin kanssa Helsinkiin tulee yhtye, jonka kanssa hän on soittanut kolme vuotta. Siihen kuuluvat klarinetisti Arun Ghosh, basisti Tom Farmer ja lyömäsoittaja Sarathy Korwar. Shankarin sitarin soittoon yhdistyy elektronisesti kierrätetty tambura-luuttu.

Indofuturismi yleensä ja sen myötä Shankarin levytrilogia on yhdistetty myös siirtomaavallan perinnön kumoamiseen. Siihen pyritään yhdistämällä perinteet ja nykytyylit uudeksi intialaiseksi kulttuuriksi.

”Kyllä trilogia liittyy kolonialismin kumoamiseen, vaikkei se pelkällä musiikilla onnistu. Työni ei ole ensisijaisesti poliittista, mutta kaikella on poliittisia merkityksiä. Yleensä kaikki tehdään miellyttämään länsimaista katsetta, mutta indofuturismi pyrkii irti siitä.”

Shankar ei sano, ettei hänen musiikkinsa saisi miellyttää länsimaisia yleisöjä. Se ei vain ole päällimmäinen tarkoitus.

”Joskus on hyvä ilmaista itseään ilmeisesti, toisinaan taas parempi olla hienovarainen. Riippuu siitä, mitä kulloinkin ha­luan. Konserttinikin muuttuvat koko ajan.” 

Anoushka Shankar Helsingin juhlaviikkoilla Huvila-teltassa 25. elokuuta.