Sinikka Mönkäre muistelee yllättävän katkerasti – Herkkupalana Ilkka Kanerva ja Paula Koivuniemi
Arvio: Patrik Pehkosen kirjoittama elämäkerta kuvaa hyvinvointivaltiota ja nielee ministerin näkemykset purematta.
Kun tietovisassa kysytään Suomen pitkäaikaisinta naisministeriä, harva politiikan hevijuuserikaan muistaa oikopäätä Sinikka Mönkärettä (sd).
Imatralainen Mönkäre oli 1995–2005 hallituksessa yhtä soittoa yli kymmenen vuotta, mutta hän ei juuri pitänyt ääntä itsestään eikä myöskään tehnyt sellaisia isompia mokia, jotka olisivat nousseet otsikoihin.
Mönkäre ei ole kuitenkaan kiinnostava henkilö pelkästään sen takia mitä hän on tehnyt politiikassa. Hänen tarinansa on myös esimerkki siitä, kuinka Suomessa on voinut päästä omilla lahjoilla ja ympäristön tuella pitkälle vaatimattomistakin lähtökohdista.
Mönkäreen kautta Patrik Pehkosen kirjoittama elämäkerta kuvaa, mitä joskus abstraktilta tuntuva hyvinvointivaltio konkreettisesti tarkoittaa yksittäisen ihmisen kannalta.
Poliitikko-Mönkäreen tarina ei sen sijaan oikein lähde lentoon. Tuntuu kuin Pehkonen olisi tyytynyt pelkkään mikrofonin jatkeen rooliin, kirjaamaan päähenkilönsä muistot sellaisenaan ja yrittämättä edes asettaa niitä laajempiin yhteyksiin.
