Sibelius: Taakka ja innoittaja nykysäveltäjille

Sauli Zinovjev: ”Ihailen Sibelusta niin, että pelkään sen kuuluvan omissa sävellyksissäni.”

Atso Almila
Teksti
Riitta Kylänpää

Oli maaliskuu 1994. Helsingin Kulttuuritalon sali oli täynnä uteliaita kuulijoita. Magnus Lindberg, 56, oli lunastanut yhdeksän vuotta aikaisemmin paikkansa maailmanluokan taidemusiikin säveltäjien joukossa Kraft-orkesteriteoksellaan. Nyt yleisö kuunteli innoissaan hänen uuden teoksensa Aura kantaesitystä. Teos oli jo loppusuoralla.

Musiikkia tuntevat äkkäsivät sen heti: Auran päätösvaiheessa on suora viittaus Sibeliukseen.

”Alluusio Sibeliukseen”, kirjoittivat kriitikot muistivihkoihinsa.

Lindberg ei ollut tehnyt sitä humoristisessa mielessä, vaikka sekin olisi häneltä epäilemättä onnistunut.

Hän kuuluu siihen Sibelius-akatemiasta 1970- ja 1980-lukujen taitteessa valmistuneiden ikäpolveen – kuten Esa-Pekka Salonen, Jukka-Pekka Saraste, Osmo Vänskä ja Atso Almila – joista kaikkia Sibelius ei liiemmin puhutellut.