Seitsemän veljestä ei ehkä enää nousisi klassikoksi – mutta mikä nousee, Puhdistus vai Pussikalja?

Kriitikot, opettajat ja tutkijat vaikuttavat kirjallisuusklassikkojen syntyyn, sanoo professori Saija Isomaa.

Aleksis Kivi
Teksti
Sanna Ihalainen

Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjoisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja.

Jokainen suomalainen tunnistanee Aleksis Kiven klassikkoteoksen Seitsemän veljestä. Se yhdistelee proosaa, runoutta ja näytelmää ja on samalla aikansa kuvaus suomalaisuudesta.

Seitsemän veljeksen kaltainen kansakuntaa kuvaava teos ei enää välttämättä nousisi klassikon asemaan. Moderni yleisö on pirstoutunut: jotkut lukevat dekkareita, toiset fantasiaa tai runoutta. Kouluissa ei enää ole yhtenäisiä lukulistoja, vaan opettajat saavat yhä vapaammin päättää, mitä oppilaat lukevat.

Myös suomalaisuus on pirstoutunut globalisaation myötä. Kansakunnan kuvaus ei yhdistä yleisöä samalla tavalla kuin ennen.

Klassikon aseman saavuttaminen ei myöskään ole kiinni pelkästään siitä, onko teos klassikkoainesta. Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen professorin Saija Isomaan mielestä olennaisinta on, mitä tapahtuu kirjan julkaisemisen jälkeen.