Scifiä 1600-luvulta

Arvio: Maailmojen moninaisuudesta -kirja on tunnelmoivaa fysiikkaflirttailua, kirjoittaa Virpi Alanen.

romaani
Teksti
Virpi Alanen

Ranskalainen kulttuurivaikuttaja ja seurapiirihai Bernard Le Bovier de Fontenelle eli aikana, jona barokki vaihtui valistukseen. 1680-luvun alussa Euroopan taivasta oli valaissut epätavallisen suuri pyrstötähti, mikä osaltaan sai ihmiset kiinnostumaan uusista tieteellisistä havainnoista ja maapallon ulkopuolisen elämän mahdollisuudesta, vaikka kirkko yritti kontrolloida harhaoppiseksi katsomaansa ajattelua.

Fontenelle oli rohkea kirjailija, joka huomasi avaruusteeman viihteellisen potentiaalin ja sovitti yhteen tieteen ja mielikuvituksen maailmat. Hän ei toki ollut kirjailijana yksin kiinnostuksen kohteineen, vaan jo 1630-luvulla oli koettu varsinainen fantasiabuumi, johon oli osallistunut kirkonmiehiäkin.

Vuonna 1686 ilmestynyttä Maailmojen moninaisuudesta -teosta voi luonnehtia varhaiseksi scifiksi, vaikka sen tarina-asetelma onkin sangen etäällä nykyaikaisen scifin maailmoista. Siitä kuitenkin välittyy kaipuu toisiin todellisuuksiin, jotka löytyvät paitsi avaruudesta myös keskustelukumppanista. Teoksen on vuoden 1742 laitoksesta suomentanut ja selityksin varustanut Osmo Pekonen, joka osaakin esipuheessaan esitellä 1600-luvun mitä kiehtovimmin. Lukija saa teoksesta yhteyden 1600-luvun ajatuksiin, ja teoksen moninaisuuspuheessa on yhtäläisyyttä nykyaikaan: Fontenelle kertoo luonnon diversiteetistä.

Tarina on unelmoivan tunnelmoivaa keskustelua ilta illan jälkeen viehättävän daamin seurassa. Markiisitar saa yhteisillä puutarhahetkillä kuulla muun muassa, että maa kiertää aurinkoa, ja ihastuu mieheen, joka avaa hänelle uusia tieteellisiä ja kuvitteellisia näköaloja ja saa hänet tuntemaan itsensä tiedenaiseksi. Suloinen lepertely sekoittuu tieteelliseen keskusteluun, joka on eräänlaista fysiikkaflirttailua. Yhdessä pohditaan niin Kuun asukkaita kuin mehiläisten yhdyskuntiakin. Mies on selvästi keskustelukumppaniaan oppineempi, mutta arvostaa markiisittaren korkeaa myötäsyntyistä ajattelukykyä.