Savonlinnan oopperakesä avasi klassikolla
Otellon raakalaismaisuus korostui jo sisääntulossa.
Ensi tahdit sen paljastivat: Xian Zhangin johtaman Verdin Otellon ensi-ilta oli täynnä mustasukkaisuutta, intohimoa ja salamana välähteleviä käänteitä. Chorégies d’Orange -festivaalilta ostettu produktio korosti Otellon raakalaismaisuutta sisääntulosta saakka. Oopperan alussa hän viskasi verisen pään kansansa keskelle. Kristian Benedikt lauloi roolin tukkoisella tenorillaan paikoin hirmuisesti prässäten. Vasta neljännessä näytöksessä hän sytytti äänensä vapautuneeseen hehkuun.
Tommi Hakalan Jago oli vokaalisesti vahva. Vuolaasti virtaavassa baritonissa oli kosolti sankarillista kalsketta. Julma Jago on kuitenkin oopperan pahan alku ja juuri, joka usuttaa ihmiset toisiaan vastaan. Tähän pahiksen rooliin Hakala on liian lempeä ja sympaattinen. Äänessä en kuullut kostonhalun mustia syövereitä.
Otellon mustasukkaisuuden uhriksi joutunut Desdemona, Jekaterina Goncharova lauloi sielukkaasti. Hänen kimalteleva sopraanonsa kaarteli vaivatta Olavinlinnan muurien suojissa niin fortessa kun pianissimossa.
Savonlinnan oopperajuhlien kuoro ja orkesteri olivat iskussa jo ensimmäisessä illassa. Tuntuu kuin kuoro olisi saanut talven aikana entistä enemmän jytyä lauluunsa.
Emmanuelle Favren lavastus koostui lähinnä rikkoutuneen peilin kahdesta osasta, joille heijastettiin videoita Otellon ja Desdemonan mielenliikkeistä. Peilin puoliskot kuvasivat Otellon ja Jagon sielujen särkyneisyyttä.
