Samuli Putron musiikki ei ole autofiktiivistä. Usein teksti tuntuu kuitenkin olevan suoraan jonkun elämästä, sanasta sanaan totta. Ikävä mummoa -levyllä Putro kirjoittaa kaikilla aisteilla, paikoin tavallistakin kouriintuntuvammin. Varsinkin nimikappale ja kaihoisa Nuoruuteen iskevät hermoon. Levyn halvat syntetisaattorit ovat kuin pokkarin kannet, joihin tarinat on nidottu. Pienuus on suurempaa.
