Salattua intohimoa – Carol on elegantti elokuva lesborakkaudesta

Arvio: Todd Haynesin ohjaamassa tarinassa kaikki on hienostunutta ja hillittyä.

Cate Blanchett
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

New York, joulukuu 1952. Avioeroa läpikäyvä minkkiturkkirouva Carol Aird (Cate Blanchett) kohtaa tavaratalon kassalla nuoren Theresen (Rooney Mara) ja keksii juonen, jolla voi jatkaa keskustelua myyjättären kanssa myöhemmin. Kun naiset tapaavat rouvan kotona, syyttää herra Aird kiukunpuuskassa vaimoaan homoseksuaalisuudesta. Emme tiedä, yllättyykö Therese.

Todd Haynesin ohjaamaa Carolia kuvaa parhaiten sana elegantti. Blanchettin ja Maran upeista roolitöistä alkaen kaikki on hienostunutta, hillittyä ja ensin viileää. Tunteet pidetään piilossa, kuin sanattomasta sopimuksesta, ja tämä koskee sekä henkilöitä että elokuvan suhdetta katsojaan.

Talvisesta melankoliasta päästään lämpöön, kun naiset lähtevät yhteiselle automatkalle. Carol on heidän rakkaustarinansa. Kuten kymmenen vuoden takainen menestys Brokeback Mountain sekä Haynesin aiempi Kaukana taivaasta, se sijoittuu aikaan, jolloin ei-heteroseksuaalisen intohimon piti olla ehdottoman salaista. Carolissa on aiemmista elokuvista poiketen myös lohtua ja optimismia.

Carol perustuu Patricia Highsmithin romaaniin, jota on pidetty osin omaelämäkerrallisena. Ed Lachmannin kuvaus hipoo täydellisyyttä: tupakansavukin leijuu kuin huolellisesti ohjattuna.

Äärimmäisessä tyylittelyssä on riskinsä, mutta tapahtumissa on silti myös perinpohjaisen psykologisen uskottavuuden tuntua, jota voi nimittää elokuvan taiaksi.