Sairaita suhteita suljetuissa tiloissa – Kauheat lapset kohtaavat ulkomaailmasta vain pitsalähetin
Arvio: Teatteri Takomon näytelmä saa kysymään, miten rakkaus voi muuttua sairaan omistavaksi.
Teatteri Takomon Kauheat lapset liikkuu sen verran painajaismaisissa tunnelmissa, että teatterista Fredrikintorille astuessaan tulee vilkuilleeksi ympärilleen.
Kauheat lapset on ohjaaja-käsikirjoittaja Anna Viitalan viides näytelmäkäsikirjoitus. Esitys on vailla juonta sanan perinteisessä mielessä, mutta pihdeissään se kyllä pitää.
Innoituksensa teksti on saanut Jean Cocteaun romaanista Les Enfants Terribles (Kauhukakarat) vuodelta 1929. Se kertoo aikuisista sisaruksista, jotka kieltäytyvät aikuistumasta ja jatkavat lapsuutensa outoja leikkejä lastenhuonettaan muistuttavassa tilassa.
Mistä Anna Viitalan näytelmä sitten puhuu? Kauheista vanhemmista, joille ei riitä mikään. Äidistä, joka on ylittänyt henkilökohtaisen rajat ja nujertanut poikansa. Se kertoo vallankäytöstä ja manipuloinnista, rajojen väkivaltaisesta ylittämisestä.
Se näyttää myös ihmisiä suljetuissa tiloissa: nuorisopsykiatrian osastolla, oudossa työpaikassa, jossa vietetään joulukin ja symbioottisesti elävän äidin ja pojan asunnossa. Ulkomaailmaa edustaa ainoastaan ovelle tuleva pizzalähetti.
