Meri ottaa omansa

Saaristo-ooppera Jää kuulostaa vaikuttavalta, mutta näyttämöllinen toteutus jää yksioikoiseksi.

ooppera
Teksti
Risto Nordell

Finlandia-palkittu Ulla-Lena Lundbergin romaani Jää kertoo tarinan nuoresta papista, Petter Kummelista, joka perheineen asettuu kaukaiselle avomeren saarelle.

Tulevaisuus näyttää hymyilevän, mutta katastrofilta ei vältytä: Kummel hukkuu heikkoihin jäihin kotinsa edustalla ja hänen vaimonsa Mona muuttaa takaisin mantereelle.

Ulkoiset tapahtumat ovat niukat, mutta symboliikkaa teoksessa riittää. Saari on jakaantunut riiteleviin itä- ja länsiluotolaisiin. Paitsi henkisesti, pappi yhdistää saarelaiset myös käytännössä, luotojen välisen sillanrakennushankkeen puuhamiehenä. Jää toimii vertauskuvana, joka yhdistää mutta saattaa myös pettää arvaamatta. Jään aiheuttama inhimillinen tragedia muuttuu aikojen saatossa yksityisestä yleiseksi, yhdeksi saariston suurista tarinoista, joissa meri ottaa omansa.

Juhani Koivisto on laatinut Lundbergin romaanin pohjalta libreton, jossa monia teemoja on jouduttu dramaturgian takia jättämään pois. Romaanissa teemat ja symboliikka ovat verhotumpia, ja löytämisen riemu jää lukijalle. Oopperassa kaikki esitetään yksioikoisemmin ja suoremmin, paikoin jopa alleviivaten. Tätä tukevat jossain määrin myös Anna Kelon epookkiohjaus, Kati Lukan lavastus ja Marja Uusitalon puvut.