Välineellistä esinerunoutta
Satu Erran runoteos käsittelee päättynyttä suhdetta kodin tilojen ja esineiden kautta.
3
MIN
Satu Erran (s. 1979) esikoisteoksesta Hetkenä minä (Poesia 2021) löytyvät muun muassa ”hänet sinät minät”. Normaaleista asemoista paljastuu yllättäviä puolia, ja runominä on muotoutumassa läpi teoksen.
Tuore toinen kokoelma on selvemmin aihelähtöinen. Miljöö on yksiselitteisempi ja runominä pysyvämpi. Alkupuolella hän sanoo haluavansa ”kohdan / jossa minä katoaa”. Rivillä on tosin tyhjä valkoinen kohta, mutta ensimmäisen persoonan henkilöhahmo pysyy läsnä koko teoksen mitalta.
Mukana on myös M niin kuin Marie Kondo, jonka luennoista yritetään ottaa oppia. Puhuja hahmottaa olemistaan kodin tilojen ja esineiden kautta ja käy niiden avulla läpi päättynyttä suhdetta toiseen ihmiseen. Tavaroihin on tarttunut paljon henkilöhistoriaa. Asumisen käsittely runouden keinoin muistuttaa Miia Toivion Sukupuuttoja (Teos 2019), jossa ote on kuitenkin yhteiskunnallisempi.
Aloitusruno lupaa kiintoisaa esinesuhdetta. Personifikaatio ulottuu laajalle, esineet elollistuvat ja puhuja puolestaan samastuu esineisiin: ”on helpompaa särkyä kuin tulla korjatuksi / aina joku on vähän hajalla tai menossa kierrätykseen”. Tässäkin pronomini, indefiniittinen ”joku”, on merkitsevä; sehän viittaa tavallisimmin ihmisolentoon.
