Suuria näkyjä
Saksan kuvataiteen voimapari Rosa Loyn ja Neo Rauch esittäytyy Sinkka-museossa.
Näköisiä, mutta minkä näköisiä?
Maalaustaiteesta ei tarvitse tietää mitään huomatakseen, että taiteilijapariskunta Rosa Loy ja Neo Rauch maalaa figuratiivista eli kansanomaisesti sanottuna näköistaidetta.
Varsinkin Rauchin maalauksissa kangastelevat taiteilijoiden kotiosavaltion Saksin avarat maisemat ja mittava kulttuuri- ja teollisuushistoria. Säveltäjät Bach ja Wagner, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Goethe sekä romantiikan ajan maalarisuuruus Caspar David Friedrich syntyivät tai tekivät suuren osan elämäntyöstään verrattain pienessä Saksin vapaavaltiossa lähellä nykyisen Tšekin rajaa.
Rosa Loyn (s. 1958) ja Neo Rauchin (s. 1960) kotiseutu oli vuoteen 1990 asti osa sosialistista DDR:ää. He ovat toistuvasti kertoneet olevansa epäpoliittisia ja maalaavansa vain sisäisiä mielikuviaan.
Niissä toistuvat herkät mutta vahvat naiset, tehtaat, megafonimiehet, 1700-lukulaisesti pukeutuneet kulkijat ja saksilaiset maalaismaisemat. Värit ovat vahvoja, sommitelmat puuhakkaita. Maalauksissa tapahtuu keskeltä kulmiin.
Kuulostaa naurettavalta, mutta pidän itseäni välikappaleena, Rauch sanoo Keravan Taide- ja museokeskus Sinkassa.
”Näen jotain liikkuvan kankaalla ikään kuin sumussa, sitten yksityiskohtia alkaa ilmestyä ja kuva kehittää itsensä.”
”Olen kuvan pomo, mutta en voi kontrolloida sitä kokonaan.”
Rauchin maalauksia on kuvailtu hyvin hitaasti eteneviksi elokuviksi, joissa filmiruutu vaihtuu sadan vuoden välein.
Rosa Loyn teoksissa suomalainen näyttelykävijä voi tunnistaa esimerkiksi sukupolvea nuoremman Emma Ainalan henkeä. Kumpikin maalaa omia kaksoisolentojaan ja muita sulottaria fantasiamaisemiin.
”Maalaan naisia, koska elin toisessa yhteiskuntajärjestelmässä 32-vuotiaaksi asti”, Loy toteaa. Taiteilija viittaa siihen, että Itä-Saksassa naisten yhteiskunnallinen rooli oli monipuolisempi kuin lännessä.
”Minusta maailmassa voisi edelleen olla enemmän naisen vaikutusta. Se toisi tasapainoa.”
”Olen viime vuosisadan mies enkä ole valmis muutokseen”, Rauch sanoo ja naurahtaa.
näyttelyn nimi Das alte Land – Ikiaikainen maa on historiaa muistaville jopa rohkea. Toisen maailmansodan jälkeen kotiseutu- ja varsinkin isänmaanrakkaus on ollut Saksassa tabu. Yksittäisestä nimestä on kuitenkin vaikea päätellä tekijöiden maailmankuvaa.
Rauch opiskeli 1980-luvulla Leipzigin taideakatemiassa. Sosialistinen realismi oli jätetty taka-alalle mutta esittävyys oli tärkeää. Rauch ja puutarha-arkkitehti Loy menivät naimisiin 1985. Myös Loy alkoi opiskella maalaustaidetta.
Elämä Leipzigissa jatkui syrjässä taidemaailman kuhinasta. Saapui millennium, ja Rauch sai galleristin New Yorkista. Taidemaailma huomasi, että Leipzigissa oli omintakeisia taiteilijoita.
Leipzigin koulukunnan kirkkaimmaksi tähdeksi kohosi Rauch, jolla on viime vuosina ollut näyttelyt muun muassa New Yorkin Metropolitan-museossa ja Firenzen Uffizi-galleriassa. Loyn ja Rauchin ensimmäinen yhteisnäyttely oli Wienissä vuonna 2011.
Internet kertoo, että Rauchin maalauksista on kymmenen viime vuoden aikana maksettu huutokaupoissa miljoonan dollarin molemmin puolin taulua kohti. Vaikka taiteilijat eivät saa rahaa teostensa jälkimarkkinoilta, hinnat kertovat arvostuksesta.
Ilahduttaa ja suorastaan hämmentää nähdä Sinkassa kymmeniä suuria Loyn ja Rauchin maalauksia sekä grafiikanlehtiä.
Miten näyttely saatiin tänne? Kuraattorien ja museoväen vuosien sitkeällä työllä. Ensimmäisestä ei-vastauksesta ei lannistuttu, vaan jäätiin odottamaan sopivaa aikaa. Asiaa saattoi auttaa se, että Rauch vietti lapsuutensa Keravan ystävyyskaupungissa nimeltä Aschersleben.
Kun nykymaalauksesta puhutaan, Suomen kesän ykköskohde on Keravalla.
Rosa Loy ja Neo Rauch: Das alte Land – Ikiaikainen maa. Taide- ja museokeskus Sinkka (Kultasepänkatu 2, Kerava) 20.8. asti.