Säkeitä ja swingiä
Riina Katajavuori teki kirjan jazzlaulun uranuurtajista ja omasta musiikkiharrastuksestaan.
3
MIN
The Boswell Sistersin svengaava stemmalaulu hurmasi läntisen maailman sata vuotta sitten. Amerikkalaisten siskosten trio sai kymmenittäin jäljittelijöitä. Suomessakin kotkalaisten Valtosen sisarusten Harmony Sisters nousi suureen suosioon.
Nykyisin tyylilajia edustaa helsinkiläinen Merry Ladies & olohuoneorkesteri. Yhtyeeseen kuuluu kirjailija Riina Katajavuori.
Katajavuoren kirja Laula sisko, laula kertoo Boswellin siskoksista ja hänen omasta lauluharrastuksestaan. ”Boswellien uraauurtava jazzlaulu muodostaa genren kivijalan, jonka päälle myöhemmät laulajat ovat rakentaneet”, Katajavuori sanoo.
Samalla Laula sisko, laula on eräänlainen tunnustuskirja siitä, mitä musiikkiharrastus merkitsee Katajavuorelle itselleen: ylistyslaulu amatöörimuusikkoudelle.
Katajavuori (s. 1968) tunnetaan monipuolisena kirjailijana. Esikoisromaanista Hevikimmat (1999) on tultu pitkä matka jazziin, mutta niin on myös perinteisestä kehitysromaanista aivan uudenlaiseen teokseen. Laula sisko, laula on hybridi, jossa on tietokirjaa, sepitettyä säeromaania ja Katajavuoren omaa puhetta.
Muoto on Katajavuoren mukaan tarkkaan harkittu.
Säeromaani tarkoittaa säkeiden ja säkeistöjen muodossa kerrottua tarinaa.
”Säeromaani on helppolukuinen: lyhyet rivit ja lyhyet säkeet. Se sopii hyvin vaikeiden aiheiden käsittelyyn, sillä se antaa tilaa lukijan tunteelle ja tulkinnalle.”
Katajavuoren mielestä esimerkiksi Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarinaa voisi hyvin kutsua säeromaaniksi. Säeromaanit ovat yleistyneet erityisesti nuortenkirjallisuudessa. Laji alkaa Katajavuoren mukaan hiipiä myös aikuisten puolelle.
Boswellin siskokset Martha, Connie ”Connee” ja Helvetia ”Vet” kasvoivat New Orleansissa 1900-luvun alussa keskiluokkaisessa perheessä. He opiskelivat klassista musiikkia mutta altistuivat väistämättä myös mustien musiikkiperinteelle. Kotiapulainen lauloi kehtolauluja, jazz soi kadunkulmissa, baareissa ja teattereissa.
Sisarukset omaksuivat vapaan rytminkäsittelyn, synkopoinnin, jazzharmoniat sekä scat-laulun eli improvisoinnin ilman sanoja.
He alkoivat laulaa aikansa hittikappaleita, jotka he sovittivat kolmiäänisiksi. Martha soitti pianoa.
Aluksi siskokset esiintyivät teattereissa ja varieteessa. Kuuluisuuteen he nousivat radion välityksellä. Monet luulivat, että kyseessä oli mustien lauluyhtye.
Voisi kuvitella, että naistrion asema tuon ajan musiikkibisneksessä ei ollut kehuttava. Connie ei pystynyt kävelemään, ja esiintymistilat olivat kaukana esteettömistä.
”Siskokset tukeutuivat toisiinsa”, Katajavuori kertoo. Tarvittaessa Martha ja Vet kantoivat Connieta. Kiertueilla he saattoivat nukkua yönsä nyrkkirauta tyynyn alla.
Katajavuoren mukaan sisaret eivät noteeranneet hankaluuksia, vaan puskivat hyväntuulisesti eteenpäin.
Trio hajosi, kun Vet ja Martha menivät naimisiin. ”Ehkä he olisivat halunneet sekä uran että perheen, mutta sitä ei pidetty soveliaana.”
Oma roolinsa oli myös rahattomalla ja lahjattomalla Harry Leedyllä, josta tuli trion manageri. Hän alkoi myydä keikkoja ainoastaan Connielle, joka useimmiten lauloi trion soolo-osuudet. Leedy meni Connien kanssa naimisiin. Connien ura jatkui menestyksekkäänä vuosikymmeniä.
Katajavuori tunnustaa aiemmin inhonneensa Harrya. ”Olen muuttunut lempeämmäksi häntä kohtaan, hänhän oli vain tyypillinen amerikkalainen onnenonkija.”
Boswellien rinnalla kirjassa kulkee Katajavuoren oma tarina. ”Puhun siitä, millaista on tehdä musiikkia laulajana ja soittajana, bändin jäsenenä. Kaltaisiani on paljon. Ihmisiä, joille musiikkiharrastus on elämän eliksiiri ja kanava ilmaista sisällä vellovat tunteet.”
Merry Ladiesin ensimmäinen New Orleansin -matka vuonna 2020 on jäänyt Katajavuoren mieleen.
Merryt asuivat Boswellien entisessä kotitalossa, jonne oli kokoontunut Boswell-harrastajia myös Teksasista, New Orleansista ja New Jerseystä. Spontaanisti joukko alkoi laulaa Boswellien hittiä Roll on Mississippi, Roll on. Stemmat lähtivät laulajilta kuin luonnostaan, Katajavuori lauloi Connien soolon.
”Tunnelma oli uskomaton. Luulen, että meistä jokaisella oli kyyneleet silmissä.”
Riina Katajavuori: Laula sisko, laula. 544 sivua. Tammi, 2026.