Klassikko Virosta

Rakastin saksalaista huokuu hidasta viisautta.

romaani
Teksti
Outi Hytönen

Virolaisen kirjallisuuden konkarisuomentaja Juhani Salokannel on tehnyt pitkän työrupeaman etelänaapurin kansalliskirjailijan A.H. Tammsaaren parissa. Vuosien 2002–2013 aikana ilmestyi suomeksi viisiosainen suurteos Totuus ja oikeus, minkä jälkeen Salokannel kirjoitti Tammsaaresta elämäkerran Nuoren Viron omatunto (Vastapaino 2017).

Perehtyneisyys Tammsaaren kieleen, tyyliin ja aiheisiin näkyy varmoina otteina myös uudessa suomennosromaanissa Rakastin saksalaista. Vuonna 1935 julkaistu romaani kuuluu Tammsaaren laajan tuotannon tunnetuimpiin teoksiin. Se kertoo virolaisesta ylioppilaasta Oskarista, joka rakastuu baltiansaksalaiseen Erikaan.

Köyhän, opintonsa keskeyttäneen pojan ja herrasväen neidin rakkaus on hienovaraisia vihjeitä ja hillittyjä iltakävelyitä. Erikan perhe ei voi epävertaista suhdetta hyväksyä.

Romaanissa ei lopulta paljon tapahdu. Tarinan eteneminen perustuu Oskarin vuokraisännän ruokapöydässä ja iltakävelyillä käytyihin keskusteluihin sekä minäkertojana toimivan Oskarin itseanalyysiin. Hän on luonteeltaan pohdiskeleva ja perusteellinen.

Kohteliaisuuksin ja korulausein polveileva kerronta on nykyromaaneihin verrattuna jopa jaarittelevan hidastempoista. Aikoinaan romaania pidettiin hyvin uudenaikaisena, ja se nosti kriittisessä valossa esille sosiaalikysymyksiä, joista ei aiemmin oltu kirjoitettu.

Rakastin saksalaista kuvaa 1920-luvun Viron ilmapiiriä ja asenteita. Klassikko ei kuitenkaan olisi klassikko, jos se ei sanoisi jotain ajatonta ihmisyydestä ja jokaisen sukupolven kipukysymyksistä. Oskarin ja Erikan tarina on ajankohtainen muun muassa intohimon seuraamisen pohtijana. Kenen vaatimuksiin on vastattava? Millä ehdoin intohimo ja unelmat voivat toteutua, entä mitkä ovat seuraukset?