Rakkaus ei ole aina hyvä asia
Arvio: Äidin rakkaus -perhedraama vetää rakkauden överiksi.
Kansallisteatterin Omapohjan näyttämöllä kerrotaan mustaa tarinaa siitä, mihin äidinrakkaus voi pahimmillaan johtaa.
Marko Järvikallaksen Äidin rakkaus on trillerimäinen draama. Saara (Kristiina Halttu) ja hänen aikuinen poikansa Julius (Markus Järvenpää) asuvat keskenään ja elävät symbioosissa, johon uuden miesystävän, Tapanin (Eero Aho) on vaikea päästä väliin.
Alusta asti on selvä, että mitään kovin hyvää tästä ei seuraa. Manipulatiivinen ja elämässään pettynyt äiti käyttää valtaa niin poikaansa kuin miesystäväänsä kohtaan. Poika ei pääse lähtemään, uusi mies ei pääse tulemaan. Äiti-poika-suhde muistuttaa kuristusotetta. Kaikki pyörii neljän seinän sisällä.
Liisa Mustosen ohjaus luottaa yksinkertaisuuteen ja dialogin voimaan. Keskeisessä juonenkäänteessä kerronnan rikkoo hidastettu, vaikuttava väkivaltakohtaus.
Markus Järvenpää tekee erityisen vakuuttavan roolin äidin vallassa olevana, collegehousuissa kulkevana, väkivaltaisuutensa kanssa vaikeuksissa olevana poikana. Hänen epätasapainoisuutensa alkaa tuntua todelliselta uhalta.
