Portsarit kertovat hurjia tarinoita: Puukkoa kantanut tyyppi yritti tulla kohti – ja näin kävi

Arvio: Yön sankarit -kirjassa tarinointi on suoraviivaista kuin Papillonissa konsanaan.

Teksti
Jyrki Alenius
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ensimmäinen oli Sakari Luoman Poket (2008). Teemu Potapoffin ja Julius Konttisen Yön sankarit on toinen. Ja mikä ettei, kyllä portsareiden työstä kirjan, jos toisenkin, lukee.

Potapoffin ja Konttisen sankarit ovat kymmenen suomalaisen kaupungin tunnetuimpia ovimiehiä. Portsarit jutustelevat työstään rennolla ja hurtilla otteella. Joskus rauhallisempaan eloon tottunut lukija saattaa tarinoita lukiessaan hätkähtää – onko tämä todella tapahtunut, ja huh.

Konttisen ottamat valokuvat portsareista työssään ja työpaikallaan luovat kirjalle sopivan tunnelman, niistä voi melkein haistaa kadun ja pubin.

Sankareiden työ ei ole helpoimmasta päästä. Yhdeltä pitää ottaa puukko pois, toiselta pistooli, kolmannelta moottorisaha. Ja joskus kävi näin: ”Toinen, puukkoa kantanut tyyppi, yritti tulla kohti, mutta onneksi lyöntini osui niin hyvin, että kundi pötkähti siihen.”

Toisaalla meni toisin päin: ”Muistan, kuinka ensimmäisenä iltanani eräs kundi oli menossa naistenvessaan. Koputin häntä olkapäähän ja totesin: ’Mene tuohon viereiseen vessaan.’ Kaveri kääntyi ympäri ja latasi minua turpaan.”