Ei mikään looginen kokemus
Emmi Valve piirsi näkyväksi hapuilunsa oman seksuaali-identiteetin etsinnässä.
3
MIN
polte on sarjakuva, joka kertoo seksistä, seksuaalisuudesta ja heteronormatiivisuudesta.
”Se kuvaa tutustumistani omaan seksuaalisuuteeni niin suuntautumisen hahmottumisen kuin läheisyyden sietämisen kautta”, sarjakuvataiteilija Emmi Valve sanoo. Polte on hänen neljäs teoksensa.
Emmin tarinan ohella sarjakuvaromaanissa seurataan kovakuoriaisen kehitystä. Mottona on, että muodonmuutoksen arvo syntyy siitä polusta, joka on käytävä läpi.
Valve esiintyy tarinassa omana itsenään, muita hän varjelee julkisuudelta.
”Olen hyvin varovainen sen suhteen, mitä paljastan muista hahmoista. Seksuaalisissa kokemuksissa kun on aina toinenkin osapuoli, jolle tilanne on myös henkilökohtainen ja intiimi. Olenkin jonkun verran muuttanut yksityiskohtia, yhdistellyt tapahtumia ja häivyttänyt sivuhahmojen tunnistettavuutta.”
Dokumentaarisuus ei ole Valveelle itseisarvo. Hän hän haluaa välttää loukkaamasta ihmisiä, jotka ovat asettaneet itsensä haavoittuvaan tilaan hänen kanssaan.
”Voin kuitenkin mielestäni sanoa, että teos on totta, sen päähenkilön kokemukset ovat tapahtuneet minulle. Identifioidun lesboksi.”
Heinäkuussa 40 täyttäneen Valveen läpimurtoteos Armo (2017) oli graafinen sairauskertomus, joka kartoitti kamppailua mielenterveysongelmien kanssa. Teos on julkaistu myös Ruotsissa ja Ranskassa, jossa se palkittiin Prix Artémisia Spécialilla vuonna 2022. Polte ilmestyy ranskaksi ensi vuonna.
Valve teki Poltetta kolmisen vuotta. Hän piirsi ajassa harppovan tarinan uusiksi lähes kokonaan prosessin puolivälissä. Matkalla Valve hioi käsikirjoitusta ja innostui erilaisista tekniikoista ja väreistä.
”Poltteessa halusin kokeilla rajatonta väriskaalaa. Sen jokainen kohtaus on eri värinen, mikä tekee teoksen rakenteesta pirstaleisen. Osalla väreistä on symbolisia merkityksiä, osittain ne ovat taas intuitivisia, kuten teoksen kuvasymboliikkakin.”
Valve kuvaa työtapaansa jäsentyneeksi. Prosessi taustatutkimuksesta käsikirjoitukseksi ja edelleen piirtämiseen, dialogiin ja materiaalin jälkikäsittelyyn noudattaa useimmiten asetettua aikataulua.
Tärkeää Valveelle oli se, ettei Polte saarnaa tai valista.
”Halusin välittää epämääräisiä, hapuilevia, keskeneräisiäkin ajatuksia ja tunteita, koska siten koin itse asiat”, Valve sanoo.
”Lukija saa tehdä omat johtopäätöksensä siitä, mitä kuvatut tapahtumat merkitsevät. Kokonaisuus on episodimainen, sillä seksuaalisuuteni hahmottuminen ei ollut minulle mikään lineaarinen ja looginen kokemus.”
Viime aikoina on julkaistu useita sarjakuvia, joissa etsitään omaa minää ja olemassa olemisen mahdollisuuksia. Avoimuus palvelee tekijän itseymmärryksen lisäksi myös lukijaa.
”Tarinat voivat poikia maailmaan lisää myötätuntoa, nähdyksi tulemisen tunnetta, ymmärrystä ja vertaistukea.”
Ulostulot rohkaisevatkin samankaltaisia asioita pohtivia, vaikka yhteiskunnan tabut saattavat muutoin vaientaa keskustelua.
”En itse koe toisille herkkiä aiheita arkaluontoisiksi tai häpeä mielenterveys- tai seksuaalihistoriaani. En toisaalta myöskään halua altistaa itseäni liikaa keskustelulle, jossa näitä minuuteni osia käsitellään poliittisena debattina. Minulle ne eivät ole mitään mielipideasioita vaan oman identiteettini osia.”
Parhaillaan Valve työstää seuraavaa sarjakuvaromaaniaan.
Tekeillä on omaelämäkerrallinen tarina, joka sijoittuu 1990-luvulle ja kertoo kouluväkivallasta: opettajien lapsiin kohdistamasta sorrosta ja lasten keskinäisistä valta-asetelmista.
”Olen jo syvällä taustatyössä, kerännyt tuttavieni vanhoja luokka- ja lapsuuskuvia ja tutkinut tuolloisia Anttilan ja Elloksen postimyyntikuvastoja. Niitä luen huviksenikin.”
Emmi Valve: Polte. 152 sivua. Zum Teufel, 2024. Polte julkaistaan Helsingin sarjakuvafestivaalilla 1. syyskuuta.