Kauhua ja hurmiota ex-neuvostomaissa

Suuren idän essee on kaoottinen mutta toimiva.

esseekokoelma
Teksti
Artemis Kelosaari

Pidelkää kiinni hatuistanne. Esseisti Ville Ropposen toinen kirjallinen teos on kokonaisvaltainen filosofinen esitys entisen Neuvostoliiton maiden historiasta ja kulttuurista. Politiikan, taiteen ja yksilöllisen kokemuksen kaleidoskooppi viihdyttää ja saa pohtimaan ihmisyyden suuria kysymyksiä.

Näennäisen kaoottisen Suuren idän esseen saa toimimaan juuri yhden miehen subjektiivinen näkökulma. Seikkailijaluonteinen Ropponen matkaa Baltiasta Kaukasiaan, käy Ukrainan ongelma-alueilla ja tutustuu Kazakstanin presidentin henkilökulttiin – Putin-ilmiötä unohtamatta. Historian tunnelmointia höystetään houreisilla näyillä kulloisenkin paikan menneisyydestä tai tulevaisuudesta; enemmän viljeltynä tämä tyylittely olisi ollut toimivampaa.

Teos tuo kaikkinensa mieleen Hunter S. Thompsonin tuotannon, joskin Suuren idän essee on huomattavasti monitasoisempi.

Keskeisiksi teemoiksi nousevat totalitarismi sekä Meidän ja Niiden ikuinen sota, huipentuminaan vankileirit ja kansanmurhat. Ropponen havainnollistaa, miten Länsi-Eurooppa ja Venäjä ovat vuosisatoja toimineet toistensa ”toisina”, jota vasten korostetaan omaa ylivertaisuutta – ja samoin on sopinut kohdella vähäväkisempiä naapurikansoja. Neuvostobolševismi ja nationalismi ovat Ropposelle ”poliittista fiktiota”, omalakinen mielentila faktojen tuolla puolen. Eikä kapitalistinen uusliberalismikaan helpolla pääse.