Kuuntele mustikkaa
Luontoyhteys voi olla pohjoismaisen onnen salaisuus.
Mitä me me olemme ja mistä tulemme? Biologi, semiootikko ja esseisti Valdur Mikita (s. 1970) pohtii ensimmäisessä suomennetussa teoksessaan virolaista ja suomalais-ugrilaista identiteettiä. Mikita määrittelee virolaisen sivistyksen kahtiajakoiseksi. 1700- ja 1800-luvuilla syntyi sekä matriarkaalinen itämerensuomalainen että patriarkaalinen eurooppalainen kulttuuri, jotka elävät yhä rinnan. Jatkumoa eivät katkaisseet edes neuvostokauden kyyditykset ja maastapako.
Mikitan mukaan Baltoskandian kansoja yhdistää arkinen luontoyhteys ja ympäristön aistimisen herkkyys. Se on hyvinvoinnin avaintekijä. Mikitan mukaan ihminen, jonka sydämessä on tilaa luonnolle, on muita onnellisempi. Siihen perustuu Viron ja Pohjoismaiden menestys onnellisuusmittauksissa.
Mikita leikkaa pienestä suureen kursailematta. Esimerkiksi piha symboloi kosmosta virolaisessa mielenmaisemassa. Se on ”meidän näkyjemme salainen varalentokenttä”.
”Kotipihaan me rakennamme tietoisuuden hiukkaskiihdyttimen.”