Pitäisikö kansanedustajien lukea Immanuel Kantia?

Filosofian klassikkoteos Puhtaan järjen kritiikki ilmestyi suomeksi.

Immanuel Kant
Teksti
Pertti Julkunen

Immanuel Kant (1724–1804) kertoo Puhtaan järjen kritiikissään (1781/1787) miehestä, joka valehteli pahansuovasti tuttavistaan. Hänen tekoaan ei voi selittää kehnolla kasvatuksella eikä pahalla seuralla. Valehtelija ”on valehtelemisensa hetkellä syyllinen; kaikista teon empiirisistä ehdoista huolimatta järki oli täysin vapaa, ja teko on liitettävä täysin järjen laiminlyöntiin”.

Filosofian oppikirjoissa Kant esiintyy kuivana itsestäänselvyyksien jauhajana. Omassa tekstissään hän on jäntevä ja antoisa ajattelija. Valehtelijaesimerkki kertoo Kantin käsitteiden poliittisuudesta.

 

Avaruus ja aika ovat Kantin mukaan aistiemme muotoja, jotka ovat käytössämme jo ennen kokemustamme (eli a priori). Kokemusta jäsentävästä ymmärryksestämme Kant löytää a priori kategorioita, joista poliittisesti kiinnostavin on kausaalisuus. Järki puolestaan luo periaatteita, joilla ohjaamme ymmärrystämme. Myös järjen ideat ovat apriorisia. Me saamme siis olioista tietoa niiden kykyjen avulla, jotka ovat käytössämme.

Mutta entä sitten? Voiko mikään olla selvempää? Ja koska kykymme ovat rajallisia, niin oliot ovat olemassa myös tavoittamattomina, eli olioina sinänsä. Entä sitten? Miksi näin selvä asia pitää sanoa?