Kansat eksyksissä
Musta Saara on komea mutta jää etäiseksi.
Miksi sika ei näe kuvaansa peilissä? Koska sian sisällä ei ole mitään. Se kuitenkin nousee Euroopan valtiaaksi.
Pirkko Saision kirjoittama Musta Saara on ”outo musikaali”. Se kertoo Euroopan useissa maissa meneillään olevasta oikeistopopulistien noususta. Jussi Tuurnan läpisäveltämä esitys kulkee mustalaismusiikin tahdeissa. Ohjaaja Laura Jäntti ottaa kaiken irti Kati Lukan upeasta lavastuksesta. Päähahmot ovat Ranskan Le Penien näköiset isä Janne-Maria ja tytär Marina Teräväkynä, Juha Muje ja Katariina Kaitue. He taistelevat vallasta myös keskenään. Tytär nousee presidenttiehdokkaaksi.
Transilvanialaisen romaniseurueen matka tanssivine karhuineen tyssää piikkilanka-aitaan Viktor Orbánin johtamassa Unkarissa. Orbán haluaa Le Penin tavoin ”suojella” Eurooppaa maahanmuuttajilta. Italian Matteo Salvinin johtama Lega haluaa päästä kokonaan eroon romaneista. Niinpä he kiertävät maasta toiseen. Heitä hukkuu ja ajautuu rantaan Etelä-Ranskan Carnaquessa, romanien suojelupyhimyksen Mustan Saaran kotikaupungissa. Sinikka Sokka, Ulla Tapaninen ja Tiina Weckström vievät revyytunnelmiin. Heidänkin piti esittää romaneja, Tapaninen selittää repliikissään, mutta kulttuurisen omimisen syytösten pelossa Saisio on tehnyt heistä possumaisia.
Komean mutta etäiseksi jäävän näytelmän mukaan kansa kannattaa populisteja, koska se on eksyksissä ja kriisejä koettuaan suuressa epävarmuuden tilassa. ”Rajat kiinni, silmät kiinni, näkemiin todellisuus” -ajattelu tuo paremman olon.