Philip Seymour Hoffman oli näyttelijä – ei elokuvatähti
”Elämä ei idealismia oikein salli”, Hoffman sanoi Kalle Kinnusen haastattelussa.
Philip Seymour Hoffman oli sukupolvensa parhaita näyttelijöitä. Hänen nimensä oli laadun takuu. Jos elokuva olikin keskinkertaisempi, Hoffman oli silti puoleensavetävä.
Ei tosin perinteiseen tapaan.
Hoffmanin kasvot olivat pehmeänpyöreät ja ruumiinrakenne kaukana solakasta. Valkokankaalla hän on usein kärsivän oloinen – kuin kiemurtelisi omissa nahoissaan.
46-vuotiaana kuollut Hoffman oli näyttelijä, ei elokuvatähti.
Esille hän nousi surkimusten rooleissa. Kasvot tulivat tutuksi 1990-luvun lopulla. Todd Solondzin musta komedia Happiness – Onni oli Suomessa erityisen suosittu. Siinä Hoffman tyylitteli yksinäisyyden katkeroittamasta miehestä merkillisellä tavalla sympaattisen tyypin.
