Ideologioiden taistelutanner
Arvio: Elina Kahla tarkastelee aihetta niin ortodoksisuuden kuin valtapolitiikan näkökulmasta.
Petsamon liittämisestä Suomeen tulee sata vuotta. Alue oli osa nuorta tasavaltaa vajaan neljännesvuosisadan, koki kolme sotaa ja päätyi Neuvostoliitolle. Suomi menetti sen myötä Euroopan rikkaimman nikkelimalmion ja Liinahamarin valtamerisataman.
Voi kuvitella, miten sekä yhteys Jäämerelle että arvomineraalien hyödyntäminen olisivat vaikuttaneet Suomen ja etenkin Lapin elinoloihin pitkällä aikavälillä. Rajan taa jäi myös maailman pohjoisin luostari sekä siihen liittyvä henkinen ja aineellinen perintö.
Elina Kahla tarkastelee teoksessaan aihetta niin ortodoksisuuden kuin valtapolitiikan näkökulmasta. Kahla on erikoistunut ortodoksikirkon kulttuuriperintöön ja neuvostoajan vainojen jälkeiseen muistin politiikkaan.
Vasta itsenäistyneessä Suomessa Petsamo miellettiin etuvartioksi idän suuntaan. Idästä katsoen sen rooli oli sama. Vallankumoukseen asti luostari oli alueen voimakeskus, joka edusti Venäjän auktoriteettia kaukana pääkaupungista puolustaen ortodoksista uskoa kulttuuripiirien rajalla. Stalin taas oivalsi alueen strategisen merkityksen sotaisana aikana: ympäri vuoden auki olevine satamineen ja runsaine luonnonvaroineen se oli korvaamaton resurssi.
Petsamon luostarin perusti 1533 Mitrofan, mytologian mukaan tekojaan katuva rosvopäällikkö, jonka ryöstöretket ulottuivat Oulun seudulle asti. Pyhittäjä Trifon Petsamolaisena hän käännytti alueen kolttia kristinuskoon.
Pitkänvihan tuoma hävitys sammutti toiminnan vuosisadoiksi. 1880-luvulla luostari nousi uuteen kukoistukseen. Se päättyi Venäjän vallankumoukseen ja bolševikkien uskonnonvastaiseen politiikkaan.
Petsamon luostarin viimeinen Suomen aikainen johtaja oli Paavali Varlaminpoika Rjabov eli pappismunkki Paisi (1881–1940).
Hänen kaudellaan Petsamo oli Suomen ainoa miesluostari, joka tuli toimeen omillaan ja jopa tuotti voittoa myymällä marjoja, perunoita ja kylvöheinää. Lisäksi se koulutti verstaissaan lähiseudun asukkaista suutareita, nahkureita, puuseppiä, mekaanikkoja ja räätäleitä.
Talvisodan alussa Petsamoon hyökänneet neuvostojoukot vangitsivat Paisin. Häntä syytettiin neuvostovastaisesta propagandasta ja agitaatiosta. Se oli absurdia, olihan Paisi Suomen kansalainen ja toimi Suomessa.
Näytösoikeudenkäynnin jälkeen Paisi teloitettiin Leningradissa vakoilijana ja kansanvihollisena.
Elina Kahla: Petsamon marttyyri ja maailman pohjoisin luostari. 319 s. SKS, 2020.