Ei tullut rokkistaraa vaan maalari

Petri Ala-Maunuksen retrospektiivissä nähdään myös taiteilijan humoristisempi puoli.

kuvataide
Teksti
Tero Miettinen

Jotkut taiteilijat sanovat valinneensa uransa jo ennen kouluikää. Petri Ala-Maunus, 51, ei kuulu heihin. Nuorena rock kiinnosti enemmän kuin maalaaminen.

Pohjanmaalaisen pojan tietä kitarasankariksi hidasti ratkaiseva seikka: sävelkorva ei riittänyt kitaran virittämiseen.

Teini-iässä levynkannet sytyttivät kiinnostuksen visuaaliseen ilmaisuun, Ala-Maunus muistelee. Koulussa kuvaamataito oli harvoja aineita, joissa sai päteä.

Opettaja rohkaisi kympin oppilastaan. Koulun päätyttyä Ala-Maunus meni Kauhajoen evankelisen opiston kuvataidelinjalle – tehdäkseen edes jotain peräkammarissa kyhjöttämisen sijaan. Taide ei tuntunut uravalinnalta.