Teellä Judi Denchin kanssa

Näyttelijät avautuvat hauskassa metaelokuvassa.

elokuva
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perusidea on yksinkertainen. Brittinäyttelijät Judi Dench, Maggie Smith, Eileen Atkins ja Joan Plowright keskustelevat kartanossa ja puutarhassa. Sävy on humoristinen ja herjaakin lentää. Plowright on 89, hänen ystävänsä 83- ja 84-vuotiaita. Kaikki on aateloitu ansioistaan. Dame-arvonimestä riittää hauskoja tarinoita. Juttutuokion aikana tee vaihtuu samppanjaan.

Yhtenä viikonloppuna kuvattu Nothing Like a Dame vie sisäpiiriin, jossa avaudutaan yksityisistäkin asioista. Ammattiasioiden jännittävin havainto on se, miten avoimesti rouvat nostavat teatterin elokuva- ja tv-työn yläpuolelle. Tarinat liukuvat Shakespeare-tulkinnoista 1960-luvun poliittisiin ja seksuaalisiin myllerryksiin. Entisiä kumppaneita muistellessa tunteet korostuvat. Plowright mainitsee pitkän avioliittonsa Laurence Olivierin kanssa vaikeaksi ja Smith kuvailee, miten Robert Stephensin alkoholismi hankaloitti molempien työtä.

Onko kaikki näytelmää? Tuskin. Kun ohjaaja Roger Michell kysyy vanhenemisesta, Denchin ärhäkkä reaktio on hauska mutta viiltävän tosi. Tuotantoryhmän jäseniä vilahtaa tahallisesti kuvissa, mikä lisää spontaania vaikutelmaa.

Koko elokuva on kevyttä debattia siitä, mitä näytteleminen on. Nelikko on hyvin tietoinen kameroiden läsnäolosta. Kun keskustelu lopulta siirtyy tunnetuimpiin rooleihin, syntyy vaikutelma, että Downton Abbey-, 007- ja Harry Potter -asioista pitää vähän puhua nimenomaan katsojien vuoksi. Arvaamattomuus on elokuvan vahvuus, mutta pitäähän ne hititkin mainita.