Äidin salaiset kansiot
Perinnössä räpistellään irti isosiskosta.
Jo William Shakespeare osoitti sisaruskateuden kaunokirjallisen voiman. Jarkko Tontin (s. 1971) Perintö-romaanin keski-ikäinen Henrik on taistellut isosiskonsa Anna-Leenan kanssa aina ja kaikesta. Sisarusten äiti kuolee ja jättää jälkeensä päiväkirjat, joita Anna-Leena ei soisi veljensä lukevan. Vihot tuovat näytille tuntemattoman, epäsovinnaisen äidin. Onko päiväkirjassa kerran jos toisenkin esiintyvä ”M” vieras mies, jota hän on tavannut vuosikymmeniä? Huippukohdassa Henrik murtautuu Anna-Leenan kotiin ja joutuu piiloutumaan vaatekaappiin miettimään vaikuttimiaan. Perunkirjoitus lyö molemmat sisarukset ällikällä.
Perintö on suurimmaksi osaksi raadollista perhekuvausta, jossa riittää sentimentaalisia vuoropuheluja. Kirjailija asettaa vuorotellen molemmat sisarukset minäkertojiksi. Näkökulmatekniikka havainnollistaa hyvin kuviteltua ja todellista sisar-kateutta, sen syvyyttä ja lähtökohtia.
Vaikka Tontti ei yllä Shakespearen intensiteettiin, Perintö on raikkaan persoonallinen, jännittävä ja puhutteleva lukuromaani, joka alleviivaa rakkauden merkitystä elämän rankkojen valintojen majakkana ja huonojen aikojen turvasatamana. Tietoista liioittelua romaanissa on alusta asti. Henrik ei ole syönyt lihaa 20 vuoteen, mutta mennessään viemään äitinsä muuttokuormaa hän lankeaa saman tien syömään suun täydeltä kalkkunaleikkeitä. Perinnössä Espoo on todella läsnä äänineen, maisemineen ja tuoksuineen. Keuruu on toinen miljöö, jossa viivytään yhä enemmän romaanin loppua kohti.
