Entinen päivänpaistelapsi

Miehet minun tilanteessani on yhdistelmä melankoliaa ja hauskaa paikannimien vyörytystä.

romaani
Teksti
Kaisa Neimala

Norjalaisen Per Pettersonin tuotanto on alkanut vuonna 1987 ja jatkuu. Kahdeksasta proosateoksesta on suomeksi ilmestynyt, Katriina Huttusen Otavan kirjastoon kauniisti suomentamina, Hevosvarkaat, Kirottu ajan katoava virta ja Miehet minun tilanteessani. Pettersonilla on tapa viittailla aikaisempaan. Miehet minun tilanteessani houkuttelee tämän tästä vilkaisemaan, mitä asiasta tai henkilöstä on jo kerrottu. Eniten kaipaan lisätietoja, joita tarjoilisi vuonna 2000 ilmestynyt I kjølvannet -romaani, jonka aihe on autolautta Scandinavian Starin tuhoisa tulipalo. Toivoisin senkin luettavaksi suomeksi.

Miehet minun tilanteessani on ottanut käyttöön hauskan, harvinaisen tavan dokumentoida päähenkilönsä Arvid Jansenin norjalaisuutta: paikannimien ryöpyttämisen. Nimiä tulee niin, että ne alkavat kevyesti ärsyttää. Advokat Dehlis plass Bjölsenissä, Björkelangen, Felleskjöpet, Stasjonsveien, Sörumsand, Skullerud, Lierelva. Näiden paikkojen kautta Arvid Jansen ajaa auttamaan eronnutta vaimoaan Turidia. Turid ja kolme tytärtä ovat muuttaneet pois vuosi sitten. Vaimo on nyt itkien soittanut, ettei tiedä missä on, mutta näkee lakkautetun rautatieaseman, se on keltainen.

Arvid uskoo tietävänsä Björkelangenin aseman ja lähtee heti liikkeelle. Turidilla ei ole ketään muuta. ”Jos sinulla ei ole ketään muuta, sinulla ei ole paljon”, Arvid ajattelee. Mutta jättää sanomatta.

Alkusivuilla käy selväksi, mistä romaani kertoo ja miten. Kysymys on poikkeuksellisen kauniisti ilmaistusta miehen mutkikkaasta, tuskaisesta yksinäisyydestä. Kaikkialla on autoja ja autojen sisällä ”miehiä minun tilanteessani”. Kertaalleen Arvid, tunnettu kirjailija, muistaa valoisaa aikaa: ”Kun synnyin, oli aurinko, oli kesä, oli apiloita ruohossa ja kimalaisia, vastaniitettyjä vainioita, pehmytjäätelöä ja rantakauraa ja suolaista vettä, olin päivänpaistelapsi.”

Per Petterson: Miehet minun tilan­teessani. Romaani. Suom. Katriina Huttunen. 279 s. Otava, 2019.