Pekka Lehtosaari
Batman-mies teki piirroselokuvan Röllistä. Muillakin tavoin hän hankkii takaisin lapsuuttaan. Katso myös näyte Rölli-animaatiosta.
Teksti Riitta Kylänpää
Kuva Hannu Lindroos
(SK 35/2007)
Moskovaan, Moskovaan! Pekka Lehtosaari pakkaa matkalaukkujaan työhuoneellaan Helsingin Kalliossa. Pari Batman t-paitaa ja sortsit siististi rullalle elektronisten vempainten väliin.
Hän laskee: matka on hänelle hyvinkin sadas. Ei vielä viimeinen, mutta ehkä toiseksi viimeinen. Moskovalaisen animaatiofilmistudion Solnetchy Domin 110 piirtäjää saavat näinä aikoina urakkansa loppuun, ja Lehtosaaren käsikirjoittama ja ohjaama kokoillan animaatioelokuva Röllin sydän on pian valmis.
”Sen jälkeen ei enää tarvitse tietää kaikkea eikä olla aina oikeassa”, ohjaaja sanoo ja pyöräyttää otsatukkansa kiehkuralle takataskustaan kaivamallaan kammalla.
On kuuma, mutta Moskovassa on kuulemma vielä kuumempi, intiaanikesä. Junan lähtöön on vielä tunti. Katsotaan vähän ympärille.
Paitsi elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja, Lehtosaari on myös keräilijä. Hän kerää muun muassa leluja, elokuva-aiheisia leluja.
”Mä olen ostanut takaisin mun lapsuuteni. Esimerkiksi tämä vihreä Thunderbird kakkonen mulla oli lapsena.”
Se hänen onnistui löytää keräilylehden kautta Englannista. Ja kaikki Ritari Ässän autot ja 1960-luvun BatMobilet, Corgytoysit, Dingyt, Tex Averyn Red-tytöt, Betty Boopsit. Leluja on satoja, Lehtosaari ei ole laskenut, ja varastossa on lisää.
Hän kerää myös sarjakuvalehtiä ja -kirjoja, elokuviin ja pin-up-tyttöihin liittyviä Zipposytkäreitä ja viewmaster-kiekkoja.VHS-kasettinsa hän on myynyt, mutta dvd-elokuviakin hänellä on yli 2 000. LP-levyjä on 1 500 ja cd-levyjä 3 000. Jukeboksiin hän on ladannut twistiä, mutta jukeboksi on rikki.
”En mä ole ikinä leikkinyt näillä leluilla”, Lehtosaari ähkäisee. ”Mutta mä olen monta kertaa kesken raskaan työpäivän avannut vitriinin ja ottanut tällä tavalla käteen jonkun lelun ja katsellut sitä ja mennyt sen jälkeen levollisesti jatkamaan töitä. Se on leluterapiaa.”
Vihdoin taipaleella. Lehtosaari katselee Kallion maisemia taksin takapenkillä sylissään pussillinen tomaatteja. ”Karkkeja junamatkalle.”
Hän ei ole koskaan saanut fanikirjeitä, mutta hänen työhuoneensa ikkuna Porthaninkadulla on saanut. Nyt ikkunan vaihtuvan näyttelyn teemana on robottielokuvat.
Lehtosaaren lapsuudenkoti on kivenheiton päässä Kolmannen linjan ja Porthaninkadun kulmassa. Lapsena, kun ikkunat olivat auki lämpiminä kesäöinä, hän valvoi ja kuunteli, kun ravintoloiden Oivan ja Bacchuksen humalaiset asiakkaat örvelsivät kadulla. Vanhempien avioliittokaan ei ollut ”oppikirjamainen”. Kasvatusmenetelmiin kuului remmi ja vitsa.
”Oli kiva mennä Kino Tuulensuuhun katsomaan Alibabaa ja 40 rosvoa tai Tarzania tai Pekkaa ja Pätkää. Niiden maailma oli paljon hauskempi kuin todellisuus.”
Illalla poika läpipiirsi Batman-sarjakuvia voipaperia muistuttaville ohuille vessapaperiarkeille.
”Sanotaanpa elokuvien raaistavasta vaikutuksesta mitä tahansa, niissä on aina vahva käsitys siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Olivatpa ne draamaa, väkivaltaa tai komediaa.”
Katso klippi elokuvasta Röllin sydän.