Parnasso: Ville Hytönen matkasi Budapestiin katsomaan maalaisrasismin kasvoja – heräsi ajatuksia kirjankustantamisesta ja muustakin

Essee: Kun luen lehdestä Unkarin laitaoikeistolaisen hallituksen toimista, ihmettelen eikö heillä ollut rakastavaa isää, tai eivätkö he itse ole sellaisia, kirjoittaa runoilija Ville Hytönen Parnasso-lehdessä.

demokratia
Teksti
Ville Hytönen

Kun luen lehdestä Unkarin laitaoikeistolaisen hallituksen toimista, ihmettelen eikö heillä ollut rakastavaa isää, tai eivätkö he itse ole sellaisia, kirjoittaa runoilija Ville Hytönen Parnasso-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee aiemmin Parnassossa ilmestyneitä tekstejä verkossa.

 

Kodittomat nukkuvat päivisin ahtaiden jalkakäytävien syvennyksissä ja mistä nyt tilaa saavatkaan. He nukkuvat päivisin, koska öisin on liian turvatonta nukkua. Viereisessä vaihtoehtobaarissa pauhaa unkarilainen vasemmistorap, poliisiautot kulkevat naapurikadulla kovempaa kuin pahimmat maakuntakansanedustajat suomalaisella tiellä.

Yritän tervehtiä unkariksi, mutta se kaikki on liian vaikeaa. Ostan vahingossa kaupasta hiivaa etsiessäni vegaanista margariinia. Vitsailen ystävälleni, että margariini lienee unkariksi özgödögzgöm tai jotain muuta vastaavaa. Ilmeisesti olin varsin lähellä.

Jalkani ovat Budapestin pölyssä, sillä olen halunnut nähdä kuinka puhtaat kasvot itäeurooppalaiselle maalaisrasismille kehdataan maalata. Tai ei se enää ole maalaisrasismia vaan yltää koko yhteiskunnan läpi kylistä kaupunkeihin ja etelästä pohjoiseen.