Parnasso: Maggie Nelsonin Jane-teoksen takana on turha kuolema
Eeva Rohas pohtii pahuuden ongelmaa suosikkikirjailijaksi nousseen Maggie Nelsonin Jane-teoksen kautta.
Maaliskuisena iltana vuonna 1969 Jane Mixer -niminen oikeustieteen opiskelija oli aikeissa matkustaa kotipuoleensa Muskegoniin yliopiston kampuksen ”kyytitaulun” avulla hankkimallaan kyydillä, muttei koskaan päässyt perille. Jossain vaiheessa yötä matka ja samalla Janen elämänpolku katkesi: häntä ammuttiin päähän ja sen jälkeen kuristettiin nailonsukalla, ikään kuin ihmisen voisi tappaa kahdesti, ja raahattiin läheiselle Dentonin hautausmaalle, vieraan ihmisen hautakummulle makaamaan.
Janesta ja hänen kuolemastaan, joka aluksi yhdistettiin osaksi Michiganissa Washtenawin piirikunnassa samoihin aikoihin tehtyä, nuoriin naisiin kohdistuneiden raakojen murhien sarjaa, ilmestyi 2000-luvun alussa pieni runomuotoinen teos. Sen on kirjoittanut Janen sisarentytär, kirjailija Maggie Nelson. Kirjan kuvauksessa Janen hautajaisista pastorin kerrotaan todenneen: ”Nyt ei ole aika kysyä, miksi tällaista tapahtuu, / vaan on aika uskoa.”
Kielletty miksi-kysymys kuitenkin saattaa olla juuri se, jonka yli on vaikea päästä, kirjailijan niin kuin hänen lukijansakin. Uskonnonfilosofisessa tarkastelussa siitä myös avautuu uusia, yhä painavampia kysymyksiä, erityisesti tämä: miksi Jumala, jos Jumala on, ei poista maailmasta tämänkaltaista pahuutta?
Tarkasteltaessa Janea tätä kysymystä vasten kirjan näkökulmassa, hieman yllättäen, on jotain samaa kuin eräässä Raamatun kertomuksessa. Sen nimi on Jobin kirja.
