Parhaat kotimaiset
SK kysyi, mikä suomalaisen elokuvan kaanon voisi olla.
Cinema Orion -teatteri Helsingissä teki tammikuussa kulttuuriteon. Se esitti restauroidun pitkän version Mikko Niskasen mestariteoksesta Kahdeksan surmanluotia. Sitä pidetään parhaana kotimaisena elokuvana.
Myös Kansallisen audiovisuaalisen arkiston Kavin erikoistutkija Antti Alanen uskoo, että Kahdeksan surmanluotia on paras. Nimenomaan viisi tuntia ja 16 minuuttia kestävä versio.
Alanen laskee parhaimmistoon myös Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan (1955) ja Valentin Vaalan ohjaaman Hella Wuolijoki -filmatisoinnin Loviisa (1946).
”Kahdeksan surmanluotia on verinen tragedia, taustana Suomen suuri murros 1960-luvulla”, Alanen sanoo. Pääosaa esittävä Niskanen elää ”Jekyll–Hyde-kaksoisroolinsa vereslihalla”, ja elokuva on erikoistutkijan mukaan yhä relevantti puheenvuoro maskuliinisuuden kriisistä.