Paholaisen päiväkirja: Miksi surullisen koominen Alfred Rosenberg nousi natsi-Saksan pääideologiksi?
Arvio: Hahmoton kirja ei syvennä kuvaa aina vakavasta natsijohtajasta.
Natsi-Saksan pääideologi Alfred Rosenberg tuomittiin kuolemaan Nürnbergin oikeudenkäynnissä 1945. Todisteena käytettiin muun muassa Rosenbergin yksityistä päiväkirjaa vuosilta 1934–1944. Se katosi syyttäjä Robert Kempnerin omiin arkistoihin ja löytyi vasta 2013, kiitos FBI:n taiderikostutkija Robert K. Wittmanin.
Wittman on kirjoittanut toimittaja David Kinneyn kanssa Paholaisen päiväkirjan, joka ei oikein tiedä mihin keskittyä. Päiväkirjaa jäljitetään, kerrataan tuttu natsihistoria, esitetään Rosenbergin henkilökuva ja kerrotaan Saksasta Yhdysvaltoihin paenneen juutalaisen Kempnerin tarinakin.
Päiväkirja ei syvennä kuvaa aina vakavasta natsijohtajasta. Rosenberg sanoo vain katkerammin sen, minkä on tuonut julkisesti esiin, kuten inhon kristinuskoa ja kilpailijaansa Joseph Goebbelsia kohtaan.
Kiinnostavinta on, miten puolisivistynyt virolainen, kömpelö kirjoittaja ja sekava ajattelija nousi niin korkealle. Rosenbergin pääteosta 20. vuosisadan myyttiä pidettiin möhkäleenä vailla yhtään uutta ajatusta. Hitlerkin oli vain vilkuillut sitä. Silti jokaisella natsilla piti olla kirja hyllyssään, Mein Kampfin vieressä.
Tarmokkaasta Rosenbergistä oli natseille hyötyä. Miehestä tehtiin valloitettujen itäalueiden valtakunnanministeriön päällikkö. ”Teidän suuri hetkenne on tullut!”, Hitler sanoi. Rosenberg hehkutti, että ”miljoonat ja heidän kohtalonsa annetaan minun käsiini”.
