Paavo Lipponen arvioi: Juutalaissuvun historia järisyttää lukijaa

Viimeinen juna Moskovaan on suurella sivistyksellä kirjoitettu tositarina.

kirjat
Teksti
Paavo Lipponen

Viimeinen juna Moskovaan lähti Riikasta sunnuntaina 29.6.1941. Josef ja Mascha (o.s. Tokazier) Jungman ehtivät siihen kaksi päivää ennen saksalaisten tuloa. Juutalaisille Neuvostoliitto oli silloin turvallinen. Matka kulki läpi Venäjän Kazakstaniin, josta Iranin kautta Palestiinaan ja takaisin Riikaan.

Jungmanien tarinan rinnalla René Nyberg paljastaa äitinsä Feigon (o.s. Tokazier), Maschan serkun, suomenjuutalaisen sukutragedian. Feigon avioiduttua kristityn Bruno Nybergin kanssa suku ja juutalainen seurakunta käänsivät hänelle selkänsä. René omaksui täysin suomalais-luterilaisen identiteetin.

Viimeinen juna Moskovaan perustuu arkistojen tutkimiseen Helsingissä, Riikassa, Pietarissa, Moskovassa, Berliinissä. Tuloksena on suurella sivistyksellä kirjoitettu, järisyttävä lukukokemus. Yhden suvun mikrokosmoksesta rakentuu suomalainen, juutalainen, eurooppalainen selviytymistarina.

Nybergin teos on erinomainen johdatus niin Suomen kuin erityisesti Venäjän, Baltian ja Itä-Euroopan juutalaisten paradokseja pursuavaan historiaan. Saksanjuutalaiset – häviävän pieni vähemmistö – olivat omaksuneet saksalaisen identiteetin ja antaneet merkittävän panoksen Saksan kulttuuriin. Kun natsit veivät heiltä saksalaisuuden, oli juutalaisten tragedia syvä.

Venäjän juutalaiset omaksuivat bolševismin. Se antoi oikeudet osallistua uuden yhteiskunnan rakentamiseen vihatun tsaarivallan tilalle. He nousivat kaikkialla ahkeruudellaan kurjista oloista hyvinvointiin. Koulutustahto ja kielitaito olivat vähemmistön vahvat valtit.