Oppia ja hunajaa
Sirpa Riuttalan Ylioppilasteatteri laulaa, tanssii ja ottaa kantaa.
Helsingin Ylioppilasteatterin uusi taiteellinen johtaja Sirpa Riuttala, 28, hyväilee kämmenensä ulkosyrjää kuin kissanpentua.
”Rakastan paasaavia tekstejä ja väkivaltaista kieltä, mutta en väkivaltaista näyttämöä – paitsi ihan hetkittäin”, Riuttala sanoo.
”Yleisöä pitää silittää, eikä lyödä kasvoille koko ajan.”
Hän haluaa dipata yleisönsä ”hunajamaitoon”: voi ravistella ja koetella, mutta pehmeästi, ei riehumalla.
”Huutaminen on tosi raskasta. Jos en jaksa sitä kotonakaan, niin miksi sitten teatterissa?”
”Armollinen kohtaaminen lavalla, jossa on lämpöä, voi olla jotakin sellaista, mitä ei näe missään muualla.”
Hänelle Ylioppilasteatteri merkitsee yhteisöllisyyttä, yhdessä tekemistä sekä yhteiskunnallista sisältöä.
Riuttalan kolmivuotiskauden ensimmäinen ensi-ilta Oppimisen ylistys käsittelee koulua ja valtaa nykymusikaalin keinoin.
Kehojen lisäksi Riuttala lupaa liikuttaa katsojien tunteita, sukupolvesta riippumatta.
”Viittaaminen ei ole kouluista loppunut eikä kokemus ulos sulkemisesta tai kiusaamisesta muuttunut”, ohjaaja sanoo.
”Jos ei ole ihan paatunut sydän, niin herkistyy – ei ehkä kyyneliin, mutta aistit avautuvat.”
Oppimisen ylistys kysyy, missä valta asuu.
Meillä on sirkushuveja ja omat kuplamme, mutta tulisiko sen riittää?
”Enää emme tiedä, mihin huomio pitää suunnata, jos haluaa vaikuttaa asioihin”, Riuttala sanoo.
”Tämä johtaa puuhastelemiseen. ”
”Järjestetään korttelijuhlia, ravintola- ja kirppispäiviä, on pop up- kesäkahviloita ja tarjotaan hevosburgereita, koska jostakin on pakko löytää merkityksiä.”
Näytelmän katkelmallinen muotokieli muistuttaa arvostelu- ja yleisömenestykseksi noussutta Finlandiaa, jonka Riuttala ohjasi Kellariteatterille.
Riuttala ei käytä käsikirjoitusta, vaan kohtausluetteloa.
Uuden näytelmän tekeminen alkaa usein säveltämällä.
Musiikkia Ylioppilasteatterissa tullaankin kuulemaan aikaisempaa enemmän, sillä Riuttala aikoo tehdä eeppistä nykyteatteria. Näyttämö tanssii ja soi, nähdään kuoroja ja koreografioita.
Syyskuussa YT:llevalittiin 22 uutta jäsentä; näyttelijöitä, muusikoita ja suunnittelijoita. Raadin puheenjohtajana toiminut Riuttala kävi itsekin kahdesti pääsykokeissa 2000-luvun alkupuolella, mutta ei päässyt sisään.
Ensimmäisellä kerralla hän oli 16-vuotias Kallion lukion opiskelija.
”Se muutti käsitykseni teatterista”, Riuttala muistelee.
”Ihmiset olivat niin taitavia, omistautuneita ja jotenkin hulluja. He tekivät todella henkilökohtaisia sooloja, mikä oli hirveän vaikuttavaa.”
Samana vuonna hän haki Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön linjalle, mutta ei tullut valituksi.
Se ei onnistunut toisellakaan yrittämällä.
Ohjaajan koulutusohjelmaan Riuttala hyväksyttiin heti. Hän valmistui viime keväänä.
”Teatterityössä minun ei tarvitse tuottaa päivittäin kokemuksia, verrattuna vaikka liikunnan ohjaamisen kuntosaliketjussa.”
Riuttala tietää, mistä puhuu, sillä hänellä on teatterityön lisäksi vuosikymmenen kokemus pilates-, jooga- ja kahvakuulatuntien vetämisestä.
Oppimisen ylistys Helsingin Ylioppilasteatterin studiossa (Aleksanterinkatu 23) 30.11.–24.1.2014.
