Uusiin askelmerkkeihin
Viime vuonna Ranskassa kantaesitetty Kaija Saariahon viides ooppera Innocence sai osakseen sellaisen kansainvälisen suitsutuksen, että ennakko-odotukset Suomen ensi-iltaan olivat korkeat. Simon Stonen ohjaama ja Clément Mao-Takacsin johtama esitys täytti ne moninkertaisesti 21. lokakuuta.
Vangitsevan intensiivinen Innocence jätti tuskin ketään kylmäksi. Kun säveltäjä ilmestyi libretisti Sofi Oksasen kanssa loppukiitoksiin, ei yleisöllä ollut muuta mahdollisuutta kuin nousta osoittamaan suosiotaan.
Kaija Saariaho on luonut yhdessä Oksasen kanssa kokonaan uuden oopperatyypin: nykyajassa kiinni olevan draaman, joka etenee nopeasti, iskevästi ja realistisesti kuin elokuva vailla kuolleita hetkiä.
Traaginen ja monisyinen libretto, laulu- ja puheosuudet sekä orkesterin huumaava väripaletti yhdistyvät kokonaistaideteokseksi, jota Richard Wagner tavoitteli ja jonka Kaija Saariaho on nyt saavuttanut. Saariahon teoksen myötä aikamme oopperasäveltäjien on aseteltava askelmerkkinsä uudestaan.
