Syli lämpöä täynnä
Björk teki erolevyn jälkeen ilolevyn.
Islantilaisen Björk Guðmundsdóttirin edellinen albumi Vulnicura (2015) käsitteli eroa ja sydänsurua. Nyt hän halusi luoda jotain optimistisempaa. Utopia-levyllä Björk pohtii, onko paratiisi olemassa.
Utopia on Björkin, 52, näkemys maailmasta, jossa hän tahtoisi elää. Se on saari, jolla asuu ”paljon alastomia naisia ja lapsia, jotka kaikki soittavat huilua”. Siis hyvin erilainen kuin Thomas Moren uuden ajan alussa hahmottelema ihanneyhteiskunta.
Albumia tehtiin suurten poliittisten mullistusten aikaan. Utopia ei silti ole pelkkä Donald Trumpin valinnan jälkeisen epävarmuuden kommentaari. Dazed-tyylilehden haastattelussa Björk kuvasi sitä ”Tinder-levykseen”. Yli 70 minuutin albumi on kuin valtava sokkelo, mutta myös yllättävän helppoa kuunneltavaa. Musiikki leijuu pilvien lailla, sitä ei sido rytminen toisto. Erilaiset huilut leikkivät siellä täällä. Eksoottisten lintujen laulu kiinnittää kappaleita toisiinsa.
Björkin työparina on toiminut venezuelalainen elektronisen musiikin tuottaja Arca. Lähes abstraktisti rutisevien taustojen päällä Björk laulaa tutun selkeästi artikuloiden, jokaista äännettä maistellen. Usein äänessä on kaksikin Björkiä, ensimmäinen lähellä korvaa ja toinen taustalla eri laulumelodian parissa.
