Kun ajattelu avartui

Arvio: Osmo Pekonen ja Johan Stén ovat laatineet 20 henkilökuvaa valistuksen ajan tiedemiehistä, filosofeista ja muista toimijoista.

tietokirja
Teksti
Matti Komulainen

Maapallon muoto, Celsius-asteikko ja eliökunnan luokittelu. Monet nykyiset itsestäänselvyydet oivallettiin valistuksen ajalla. 1700-luvulla uusi, empiirinen maailmankuva valtasi alaa. Se perustui laskelmiin, havaintoihin ja toistettaviin kokeisiin. Samalla tiede irtautui vähitellen kirkon vaikutusvallasta.

1700-luvun tieteenhistoriaan perehtyneet Osmo Pekonen ja Johan Stén ovat laatineet 20 henkilökuvaa valistuksen ajan tiedemiehistä, filosofeista ja muista toimijoista. Teos Valon aika avaa kiinnostavia näkymiä vuosisataan, jonka saavutukset vaikuttavat edelleen niin arjessamme kuin tieteessä.

Useissa kirjan luvuissa korostuu matematiikan rooli. Edistyksellistä oli muun muassa laskelmiin perustuvan havaintopohjan vahvistuminen. Ongelman hahmottaminen ensin yhtälönä, samoin kuin kokeiden yleistettävyys, oli valtava harppaus ajattelun avartumisessa.

Hyötyjiä olivat matemaattis-luonnontieteellisten alojen ohella vaikkapa väestötiede ja luonnonhistoria. Kirkon selitys ihmisen kehityksestäkin nähtiin uudessa valossa eliöiden uudenlaisen luokittelun myötä.

Nykyisen Suomen alueelta tuli kansainvälisesti tunnettuja tutkijoita, kuten kasvitieteilijä Pehr Kalm ja matemaatikko Anders Lexell. Lexell toimi Pietarin tiedeakatemian matematiikan professorina seuraten virassa eksaktien tieteiden huippulahjakkuutta Leonhard Euleria. Kalm taas oli eliökunnan luokittelujärjestelmän kehittäneen Carl von Linnén oppilas.

He maanmiehineen, samoin kuin Turun akatemia, saavat kirjassa tilaa kuitenkin lähinnä muiden henkilöiden alaviitteinä. Tieteen painopiste oli Saksassa, Ranskassa ja Britanniassa, joihin hakeuduttiin opiskelemaan Pohjolasta saakka.

Valistuksen vuosisata päättyi Ranskan vallankumoukseen. Sen kaaoksessa menetti henkensä vallasväen ohella myös tiedemiehiä, joukossa Jupiterin kuita tutkinut tähtitieteilijä Jean-Sylvain Bailly.