Hänellä ei ollut perheessään vihollisia

Nigerialainen yhteiskunta on satuja armottomampi.

kirja
Teksti
Kaisa Neimala

Nigerilaisen nykyromaanin keskeinen kertoja Yejide, monella tapaa ongelmainen nainen, muistaa miettineensä lapsesta asti vanhoja satuja, joita äitipuolet kertoivat iltaisin lapsilleen. Hän, äiditön tyttö, joutui kuuntelemaan salaa, muuten hänen korvansa olisi väännetty ja kiskottu tulikuumiksi. Lempisadun Olurombi-sankarin hän muunteli myöhemmin itse kertoessaan onnelliseksi: ”Hän oli kaikkien lemmikki. Hän oli kuin vesi; hänellä ei ollut perheessään vihollisia.

Sadun henkilö saattaa elää vihollisia vailla. Todellisen Nigerian suurkaupunkien perheet järjestäytyvät perinteisten arvoasetelmien mukaan niin, että kireitä ja pysyviä vihollisuuksia syntyy. Ne ovat surullista ja säälittävää luettavaa.

Kirjaan on löydetty Margaret Atwoodin kehu: ”Tulikuuma, mukaansatempaava, äärimmäisen hieno.” Hauska amerikkalainen tapa kiittää kirjaa mahdollisimman tunnetun kirjailijan sanoin.

Yhdyn mukaansatempaavaan. Mutkikkaiden, kiihkeiden, vaikeiden rakkauksien kuvaus tempaa mukaansa. Runsautta antaa kuvatun kulttuurin tapa kasvattaa perheitä useilla uusilla vaimoilla. Keskeisen Yejiden kohtalokas lopullinen lapsettomuus tuo väkevää kuvausta vaille jäämisestä.