Paha kaksonen

”Uskomatonta, että arvostin ennen Nao­mi Kleinia. Mitä helvettiä hänelle on tapahtunut??”

Kanadalainen tietokirjailija ja aktivisti Naomi Klein on tottunut lukemaan tämäntyyppisiä purkauksia viestipalvelu X:ssä. Todellisuudessa kirjoittaja oli tyrmistynyt jostain, mitä Naomi Wolf oli sanonut.

Kahden Naomin sekaannus on lähtökohta Kleinin kiehtovalle, terävälle ja ylipitkälle kirjalle Kaksoisolento.

Naomi Klein syntyi vuonna 1970 ja nousi sukupolvensa tähdeksi vuonna 1999 ilmestyneellä globalisaatiokriittisellä kirjallaan No Logo (WSOY). Se arvosteli brändejä, yritysten valtaa ja kapitalismia. Toinen huomiota herättänyt kirja oli Tuhokapitalismin nousu (WSOY, 2007), joka kertoi katast­ro­fien ja shokkien poliittisesta hyödyntämisestä.

Kleinia vanhempi Naomi Wolf nousi kuuluisuuteen 27-vuotiaana julkaisemallaan kirjalla Kauneuden myytti (Kirjayhtymä, 1991). Se kertoi kuinka kauneusstandardit sortavat naisia. Wolf puhui julkisuudessa usein feminismin puolesta.

He eivät siis alun perin olleet lainkaan vihamielisissä leireissä – ennen kuin Wolf alkoi esitellä mitä kummallisimpia ideoita.

Aluksi ne olivat suhteellisen harmittomia, mutta korona-aikaan niistä tuli jo vaarallisia.

Wolf väitti, että yritykset rajoittaa koronaviruksen leviämistä ovat juonittelua, jossa halutaan oikeasti tehdä kaikenlaista muuta. Esimerkiksi steriloida ihmisiä, seurata ihmisten liikkeitä ja muuttaa lapset tunteettomiksi.

Pian Wolfista tuli vakiovieras oikeistolaisessa mediassa, kuten Steve Bannonin  – Donal­d Trumpin entisen strategiapäällikön – radio-ohjelmassa.

Klein–Wolf-sekaannus ei ole Kaksoisolennon varsinainen aihe, ei myöskään Nao­mi Wolf. Ne ovat lähtökohtia, joiden avulla Klein analysoi terävästi Yhdysvaltojen poliittista tilannetta, erityisesti maan hörhöoikeistoa.

Yksi kirjan kiinnostavimmista ideoista on se, että vasemmiston ajatukset ilmestyvät Wolfin ja hänen uusien aatetovereidensa puheisiin jonkinlaisina pahoina kaksoisolentoina.

Kumpikin Naomi on esimerkiksi kritisoinut Bill Gatesia. Klein siitä, että Gates puolusti lääkeyhtiöiden koronarokotepatenttej­a ja Wolf siitä, että Gates käyttää rokotteita ihmisten seuraamiseen, mitä hän ei tietenkään tee.

Hörhöoikeiston mukaan sekä rokotepassit että rokotteet keräävät ihmisistä salaa tietoa. Kleinin mukaan teknologiayhtiöiden meistä keräämä tieto on tärkeä poliittinen kysymys, jota vasemmisto ei ole pitänyt tarpeeksi esillä.

Kapitalismin rakenteellinen kritiikki korvautuu toisen Naomin maailmassa sekavilla salaliittoteorioilla, Klein sanoo. Sala­liittoteoriat ovat osoitus individualismin valta-asemasta. Ongelmien ja vääryyksien takana ovat pahat yksittäiset ihmiset, ei systeemi.

On vasemmiston epäonnistuminen, että ihmiset kuuntelevat mieluummin salaliittoteorioita kuin kapitalismin kritiikkiä, Klein korostaa. Hän kritisoi kirjassa älykkäästi sekä omiaan että itseään.

Yhdysvalloissa Kaksoisolento on menestynyt hyvin. Yksi syy on epäilemättä se, että moni demokraatteja äänestävä amerikkalainen tuntee jonkun, joka on alkanut uskoa oikeiston salaliittoteorioihin.

Teos ottaa kaksoisolennon teemasta huomattavan paljon irti. Klein kirjoittaa esimerkiksi Sigmund Freudin, Fjodor Dostojevskin ja Philip Rothin teksteistä, joissa aihetta käsitellään. Fiktioissa kaksoisolento on yleensä uhkaava ja ahdistava hahmo.

Klein näkee kaksoisolennon teeman lopulta vähän kaikkialla. Henkilöbrändimme ovat kaksoisolentojamme, samoin kovin moni muu asia.

Välillä vasemmistolainen paatos nousee pintaan, kuten loppupuolen analyyseissa kapitalismin toiminnasta.

Kaksoisolento on omaperäinen ja kiinnostava kirja.

Se on kuin turvonnut essee, joka levittäytyy joka paikkaan, mutta pysyy selvästi suurimman osan ajasta kuitenkin näke­myksellisenä, analyyttisena ja terävästi argumentoituna. 

Naomi Klein: Kaksoisolento. Suom. Silja-­Maaria Aronpuro. 400 sivua. Into, 2024.