Rakastuneita naisia
Lemmenpari elää ydinperhettä pyhittävän kulttuurin puristuksissa.
Filosofi Roland Barthes kirjoitti: ”Olen hullu koska olen rakastunut, en ole hullu koska pystyn sanomaan sen”. Nuo sanat sopisivat Essi Kummun uuden romaanin Loisteen päähenkilön suuhun.
Hän rakastuu toiseen naiseen niin että ”sisuksiin koskee”, mutta rakastuminen ei ole vain ihanaa ja kaunista, vaan myös ahdistavaa ja pelottavaa. Lemmenparia ympäröivät lapset, entiset kumppanit, sukulaiset, koko ydinperhettä sakralisoiva kulttuuri. Mielensä sekamelskaa päähenkilö erittelee tuskaisen tarkkanäköisesti.
Suhteen julkinen tunnustaminen, nähdyksi asettuminen ei ole mutkatonta. Vielä ulostulonsa jälkeen päähenkilö käyttäytyy rakastettunsa kanssa julkisesti kuin ystävykset, jotka puuhailevat lastensa kanssa. Oman kuvaston ja sanaston luominen tuottaa hankaluuksia, koska todellisuuden vakioasetus perustuu miehen ja naisen yhteiselolle.
Päähenkilö katselee tietokoneeltaan Eva Dahlgrenin ja Efva Attlingin aviollisen onnen kuvia. Tunnettu lesbopari tuntuu etäiseltä, vaikeasti samastuttavalta. He poseeraavat kameroille kuin kaikki olisi helppoa, vaikka niin ei ole.
