Jättimäinen lukuopas

Kolumni on julkaistu alun perin Parnasso-lehden numerossa 3/2025.

Lähestymistapoja kirjallisuuteen tarjoaa laajan yleiskatsauksen kirjallisuudentutkimuksen kenttään nyt. Sen nimi voisi hyvin olla enemmän tieteelliseen otteeseen viittaava ”Kirjallisuudentutkimuksen menetelmiä”. Kenties nimivalinnalla on haluttu madaltaa kynnystä tarttua kirjallisuustieteelliseen opukseen. Sitä paitsi edellä mainitun niminen kirja on jo olemassa. Se on Maria-Liisa Nevalan toimittama ja julkaistu vuonna 1983, joten päivitys oli enemmän kuin tarpeen. Mitään näin kattavaa kirjallisuudentutkimuksen perusoppikirjaa ei ole vuosikausiin ollut saatavilla.

Lähestymistapoja kirjallisuuteen on ollut valtava hanke. Suomalaisen kirjallisuuden seuran Tietolipas-sarjan kirjat ovat tavallisesti jättipokkarikokoa, mutta tämä 500-sivuinen järkäle lähentelee A4-kokoa. Teosta on ollut toimittamassa viisi kirjallisuudentutkijaa, ja artikkeleita on kirjoittanut yhteensä 36 eri kirjoittajaa. Kirjoittajamäärään nähden sisältö on kiitettävän tasalaatuista, ja välillä artikkeleissa viitataan kirjan toisiin osioihin, mikä luo yhtenäisyyttä niin rakenteellisesti kuin sisällöllisestikin.

Kirjan 43 artikkelissa esitellään yksi tutkimussuuntaus kussakin. Mukaan on hyväksytty myös ”epävirallisia” tai löyhemmin määriteltyjä, monimetodologisia suuntauksia kuten tyylintutkimus tai historiallinen poetiikka.

Artikkelit on jaettu neljään osastoon, jotka ovat kirjailija-, teksti-, lukija- ja maailmalähtöiset suuntaukset. Osastojako toimii hienosti ja auttaa hahmottamaan yksittäisten suuntausten yhteyttä laajempaan kokonaisuuteen.

Osastojen kokosuhde paljastaa kirjallisuudentutkimuksessa parin vuosikymmenen aikana tapahtuneen murroksen. Aiemmat kirjallisuuden perusopintojen kivijalan muodostaneet hyvin tekstikeskeiset suuntaukset kuten formalismi, strukturalismi ja narratologia painuvat suuntauksiksi muiden joukkoon, kun ”maailmalähtöiset suuntaukset” jyräävät tilaa puolen kirjan edestä.

Hyvin yksinkertaistaen sanottuna maailmalähtöisiin suuntauksiin kuuluu sellaisia tietyn aiheen tai ilmiön perusteella muodostuneita tutkimussuuntauksia, joissa tutkitaan, millaisia esityksiä maailmasta kirjallisuus tietystä aiheesta tuottaa. Osastossa esitellään 18 tutkimussuuntausta, esimerkiksi feministinen ja queer-teoreettinen kirjallisuudentutkimus, ekokritiikki, uusmaterialismi ja kulttuurinen traumatutkimus.

Artikkeleiden kattavat lähdeluettelot ohjaavat kunkin tutkimussuuntauksen perusteosten ja esimerkkitutkimusten äärelle. Siksi teos on tulevan käyttönsä puolesta varmasti ennen kaikkea kirjallisuuden opiskelijoiden perusoppikirja. Erilaisiin lähestysmistapoihin tutustuminen voi avata lukijalle kaunokirjallisuudesta aivan uusia tasoja ja laajentaa ymmärrystä siitä, mitä kaikkea luetusta voikaan havainnoida. Tämä pätee niin paatuneisiin kirjallisuuden ammattilaisiin kuin kehen tahansa innokkaaseen lukijaan.

Lähestymistapoja laajentamalla yksittäinen lukijakin voi päästä samaan tavoitteeseen kuin tekijöiden kirjallisuustieteelle asettama: ”Kirjallisuustiede tieteenalana tähtää ymmärryksen lisäämiseen kirjallisuudesta sekä siihen liittyvistä ilmiöistä, ja viime kädessä sen tavoitteena on lisätä ymmärrystä ihmisestä, hänen toiminnastaan ja erilaisista maailmassa olemisen tavoista.” Lähestymistapoja kirjallisuuteen vastaa upeasti tähän tavoitteeseen, lukijaystävällisen selkeillä teksteillä ja runsaudensarvimaisella laajuudella. 

Lähestymistapoja kirjallisuuteen. Toim. Hanna Meretoja, Aino Mäkikalli, Anna Helle, Kaisa Ilmonen ja Markku Lehtimäki. Tietokirja, 501 sivua. SKS, 2024.

Outi Hytönen on suomentaja ja Parnasson editoiva toimittaja.