Arvio: Muumit Rivieralla on nätti mutta yllätyksetön elokuva

Paljon älykkäämmänkin tulkinnan Tove Janssonin hahmoista saisi.

elokuvat
Teksti
Kalle Kinnunen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Ulkoisesti asiat eivät voisi olla juuri paremmin. Muumit Rivieralla on kenties kaikista Muumi-elokuvista ja televisiosarjoista uskollisin Tove Janssonin kädenjäljelle. Piirroskuvat ovat hienostuneita ja tyylikkäitä. Ilme huokuu alkuteksteistä lähtien arvokkuutta.

 Xavier Picardin ohjaama suomalais-ranskalais-kiinalainen tuotanto on toteutettu neljän miljoonan euron budjetilla. Elokuvan jalka on jo lupaavasti kansainvälisten markkinoiden oven välissä. Sikäli elokuva on aivan eri sarjassa kuin viime vuosien Muumi-leffat, jotka tehtiin leikkaamalla vanhaa puolalaista huopa-animaatiosarjaa uuteen uskoon ja kauppaamalla lopputuloksia muka uusina tuotteina.

Muumit Rivieralla ei kuitenkaan nouse siiville. Etukäteen on korostettu, että mukana on vuonna 1955 ilmestyneen tarinan särmikkäämpääkin puolta, uhkapelejä ja romminjuontia. Silti käsikirjoitukseen on päätynyt Janssonin ilmaisusta vain aivan ilmeisin taso. Elokuva näyttää Muumit suuressa hotellissa Rivieralla, Niiskuneidin pyrkimässä snobin elokuvatähden suosioon ja niin edelleen. Alkuteoksen runsaus on karsittu rautalankakerrontaan.

Herää kysymys, onko elokuva tarkoitettu aikuisille vai lapsille. Hitaus ja pelkistetty tyyli viittaavat varttuneiden Muumi-fanien kosiskeluun. Lapsellisuus ja selittely taas ovat sen kanssa ristiriidassa.

Yleinen vaikutelma on varovaisuus. Kun Muumit viedään paperilta valkokankaalle, tarvitaan tulkintaa. Se elokuvasta puuttuu. Elokuva kysyy hillitysti ja ujosti, voisiko Muumi-leffa olla jotain tällaista. Voihan se, mutta mahdollisuuksia olisi paljon älykkäämpäänkin kerrontaan.