Musiikkitalo sai tunnuksen: nuotiopiiri kokoaa eri musiikkia ja ihmisiä
Helsingin Musiikkitalon montun ympärillä tapahtuu. Vielä rakentamattoman talon tunnus ja visuaalinen ilme julkistettiin tänään. Logossa on 151 eri väriä, mikä suunnittelijoiden mukaan henkii talon tarkoitusta: se palvelee koko kansaa. Sisään pääsee jokainen ilmaiseksi katsomaan konserttia – tosin ilman ääntä.
Musiikkitalon visuaalisen ilmeen ja logon on suunnitellut luova johtaja Pekka Piippo ja Hahmo Design Oy.
Piippo kertoo, että logoa on hiottu vuoden verran ja siitä tiivistyy koko Musiikkitalon ideologinen teema.
”Logo esittää tavallaan nuotiopiiriä, joka koostuu eri väreistä. Kaikki värit ovat erilaisia, niitä on 151, mikä symbolisoi eri musiikkityylien ja lajien yhtenäisyyttä tässä ringissä.”
”Erilaiset ihmiset kokoontuvat yhteen musiikin äärelle.”
Logosta järjestettiin EU:n kilpailusääntöjen mukainen kilpailutus, jonka Piippo ja kumppanit voittivat. Hakijoita oli kaksitoista.
”Logo näkyy kaikissa virallisissa tiedotteissa, jotka liittyvät Musiikkitalon toimintaan. Sitä emme vielä tiedä, tuleeko logo myös osaksi talon julkisivua.”
Narrin ja herran
Musiikkitalo
Musiikkitalon tarkoitus on palvella koko kansaa.
Tämä tarkoittaa Musiikkitalon johtajan Helena Hiilivirran mukaan sitä, että erilaiset musiikkitapahtumat, kuten klassinen musiikki ja erilaiset populaarikulttuurin muodot tulevat kohtaamaan talon konserttitiloissa.
”Talo on tarkoitettu kulttuurikäyttöön, joka tarkoittaa sitä, että kuka tahansa voi vuokrata ja käyttää sitä musiikkiin, runouteen ja muuhun taiteeseen liittyen.”
”Kokoustiloina sitä saavat käyttää ainoastaan yhteistyökumppanit”, Hiilivirta jatkaa.
Musiikkitalon päätoimijat ovat Sibelius-Akatemia, Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri. Sibelius-Akatemialle on varattu lähes puolet tiloista, joissa järjestetään alan opetusta.
”Opetustilat ovat yksi kolmesta Sibelius-Akatemian kampustiloista Helsingissä. Musiikkitalo on niistä yksi.”
Radion sinfoniaorkesteri ja Helsingin kaupunginorkesteri tulevat taloon päätoimisesti. Orkesterien harjoitustilat, nuotistot ja pukeutumistilat ovat rakennuksessa.
”Se pitää kaikkien ymmärtää, että Musiikkitalo ei ole pelkästään klassisen musiikin toimitila, vaan siellä voivat toimia myös esimerkiksi festivaalit tai erilaiset musiikkikokoonpanot.”
Päätoimijoilla on kuitenkin varausetu käyttää tiloja ensisijaisesti, mutta tämä ei Hiilivirran mukaan ole ongelma.
”Suuret orkesterit esiintyvät noin kolme kertaa viikossa. Muille esiintyjille ja taiteilijoille jää vielä neljä päivää käyttää tiloja.”
Musiikkitaloon tulee kuusi konserttisalia, auloja sekä kahvila ja ravintola. Musiikkitaloon mahtuu yleisöä noin 1 700, mikä sulkee tiettyjä esityksiä pois tapahtumakalenterista.
”Isoja konsertteja, kuten stadionkonsertteja ei voida järjestää, sillä tila loppuu kesken. Lisäksi voimakkaasti sähköistetty musiikki ei ole tilassa parhaimmillaan.”
Köyhälle
kulttuuria
Julkisuudessa on viime vuosien aikana voimakkaasti kritisoitu Musiikkitalon tarpeellisuutta ja sitä, että se palvelee vain eliitin makumieltymyksiä. Musiikkitalon johtajan mukaan tämä ei pidä paikkaansa.
”Musiikkitalon alkusuunnittelusta asti, on visioitu rakennusta, joka palvelisi koko kansaa. Musiikkitalon strategia on ollut sama 1990-luvun puolenvälin alkusuunnitelmista saakka”, Hiilivirta sanoo.
”Strategia on ollut esillä jo ensimmäisestä opetusministeriön kokouksesta lähtien, mutta julkisuus on halunnut keskittyä kokoajan ainoastaan rakennuskustannuksiin ja puolalaisiin rakennusmiehiin.”
Ne joilla ei ole varaa kalliisiin konserttilippuihin voivat ammentaa kulttuurinälkäänsä ulkoa.
Musiikkitalon aidan äärellä Helena Hiilivirta (Musiikkitalo), Pekka Piippo, Antti Raudaskoski ja Jenni Kuokka (Hahmo).
Talon ulkopuolelle nimittäin nousee kymmeniä metrejä korkea ja leveä ”mediaseinä”, josta voi katsoa sisällä meneillään olevia esityksiä ilmaiseksi.
”Mediaseinälle voimme heijastaa kaiken toiminnan, mitä saleissa tapahtuu, oli se sitten sinfoniaorkesterin konsertti tai jokin muu esitys, vaikka etnobändi.”
Rakennuksen sisällä voi vapaasti kävellä ja tutustua taloon. Konserttisaleissa on ikkunat, katsoa voi, kuulla ei, sillä kaksinkertainen äänieristys eliminoi sulosoinnut salin seinien sisäpuolelle.
”Ikkunan takana voi juoda vaikka kahvia ja seurata, mitä sisällä tapahtuu”, Hiilivirta sanoo.
Suurin osa
maan alle
Talon rakennustyöt alkoivat kesällä 2006. Työt ovat vaiheessa, jossa porapatoseinä, huoltotunneli sekä maansiirto ovat valmiina. Maansiirron takia paikkaa komistaa iso monttu. Talo tulee suurimmaksi osaksi olemaan maan alla.
Rakennuksen perustukset valetaan betonista välittömästi, kun siirtotyöt on saatu päätökseen.
Pääurakointi vastuu on SRV:llä, joka aloittaa rakennustyöt välittömästi, kun betoni on kuivunut.
Hiilivirta kertoo, että he ottivat tietoisen riskin, kun he aloittivat rakennustyöt ennen kuin rahoitusasiat ynnä muut kuviot olivat 100-prosenttisesti selvillä.
”Kesällä 2006 aloimme kaivaa porapaaluja monttuun, jotta saimme eristettyä Töölönlahden pohjaveden pois. Sitten teimme huoltotunnelin. Nyt teemme perustuksia. Jos emme olisi aloittaneet kesällä 2006, olisi urakka vielä enemmän myöhässä kuin se nyt on.”
Musiikkitalon tunnus on tehty kupariseksi pinssiksi koho- ja syväkuvioinnilla.
Musiikkitalon budjetti on 140 miljoonaa euroa, josta 48 prosenttia maksaa valtio, Helsingin kaupunki ja Yleisradio loput. Budjetista on käytetty 30 miljoonaa euroa. Talon pitäisi olla valmiina viimeistään vappuna 2011. Talon laskennallinen käyttöikä on noin 200 vuotta.
Jo syksyllä montun ympärillä tapahtuu muutakin kuin rakentamista. Musiikkitalo järjestää 13. syyskuuta MonttuBileet.
Teksti
Mikko Niemelä
Kuvat
Hanna Nissilä © Hahmo Design Oy, 2007
Pekka Piippo © Hahmo, 2008
Lisää aiheesta verkossa
Musiikkitalon kotisivut